YLÄASTE – EI NIIN RUUSUILLA TANSSIMISTA

Yläaste. Mitä sulla tulee kyseisestä sanasta mieleen? Uskon, että monilla on huonoja kokemuksia yläasteesta, mutta en tietenkään halua yleistää. Itselläni tulee kyseisestä sanasta mieleen esimerkiksi kaveriporukat, kiusaaminen muita oppilaita ja jopa opettajia kohtaan, porukasta savustamista, arvojärjestys oppilaiden välillä, ensimmäiset päihdekokeilut, murrosikä, itsetunnon kanssa kamppailu ja ensimmäiset parisuhteet. Haluaisinkin kertoa sinulle, että millaista oli mun yläasteajat. Millainen olin itse yläasteella? Luvassa on myös järkyttäviä kuvia musta yläasteella.. 😀

Voi hyvää päivää. Oon ainakin pilannut mun kulmat, jos en muuta…

Aloitetaanpa vaikka seiskaluokasta. Seiskaluokalle siirtyminen oli jännittävää. Ensimmäisen kerran vaihdoin koulua. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Ehkä vähän liikaakin. Jos näin jälkikäteen saisin päättää, olisin tutustunut vain pariin ihmiseen, joista tulisi aitoja ystäviäni. Seiskaluokalla myös numeroilleni tapahtui jotain. Ne laskivat roimasti. Olin ala-asteella todella tunnollinen oppilas, mutta tunnollisuus sekä motivaatio juoksi maailman toiselle puolelle yläasteen alussa. Seiskaluokalta päästyäni keskiarvoni oli 6.9 eli todella huono saavutus mulle.

Seiska-kasiluokan kesällä tuli myös kokeiltua röökiä ja alkoholia. Näitäkin olisi tietenkin voinut kokeilla myöhemmin, mutta enpä ole mitenkään syvässä suossa päihteiden suhteen, joten en kadu. Seiskaluokalla tuli myös seurusteltua ensimmäisiä parin viikon parisuhteita, jos niitä voi edes parisuhteiksi kutsua. 😀 Seiskaluokalla tuli myös hengattua joka päivä ulkona kavereiden kanssa aina koulun jälkeen. Koin oloni myös joskus yksinäiseksi, jos sattui olemaan esimerkiksi perjantai, enkä ollut ulkona kavereiden kanssa. Kummallista.

Sitten tuli kasiluokka ja mulla tuli ehkä sellainen henkinen romahdus, mikä tulee varmasti monilla vastaan yläasteella murrosiän myllerryksissä. Kasvoin myös henkisesti aika paljon kasiluokalla. Rauhotuin ja aloin taas panostaan kouluun. Aloin miettimään tosissaan, että mitä haluan tulevaisuudessani tehdä. Seiskaluokalla ajattelin, että menen vain amikseen. Kasiluokalla kuitenkin mietin, että haluan jotain muuta. Mua alkoi kiinnostamaan psykologia, joten päätin hakea Tampereen Yhteiskoulun lukioon eli TYK:iin. Kyseinen lukio on ilmaisutaidon lukio ja silloin siellä oli ainakin kova keskiarvo. Monet eivät uskoneet, että pääsisin kyseiseen lukioon opiskelemaan. Jotkut opettajatkin ajattelivat, että en pääsisi sinne opiskelemaan. Onneksi en antanut kuitenkaan kenenkään lannistaa mua ja päätin silti yrittää.

Aloin kasiluokalla tekemään koulun eteen paljon töitä ja lukuaineiden keskiarvo olikin ysiluokan loppuun mennessä 8.2. En tietenkään tällä keskiarvolla olisi vielä päässyt haluamaani kouluun, mutta TYK:iin hakiessa pystyy niin sanotusti ”nostamaan keskiarvoa” harrastuspisteillä. Olen elämäni aikana suhteellisen paljon harrastanut kaiken näköistä, joten mun keskiarvo nousi paljon niiden avulla. Tämä on sellainen asia, mikä on ehkä isoin saavutus elämässäni ja olen hyvin ylpeä itsestäni. Syystäkin.

Ainiin meinasin jo unohtaa sanoa, että mähän sitten pääsin opiskelemaan kyseiseen kouluun.

(Itseasiassa mua kiinnostaa vieläkin psykologia ja aion hakea opiskelemaan sitä, kunhan lukiosta valmistun.)

Ysiluokalla mulle tapahtui yksi kamalimmista asioista mun elämässä, nimittäin kaveriporukasta savustaminen. Tämä oli vielä kaveriporukka, johon olin kuulunut jo vuosia. Luulin, että minussa on jotain vikaa ja luulin, että olen ainoa, jolle voi käydä jotain sellaista. Mua hävetti se asia niin paljon. Näin kuitenkin sattumalta facebookissa julkaisun, jossa joku tuntematon henkilö avautui samankaltaisesta tilanteesta. Kyseisessä julkaisussa oli paljon kommentteja, missä ihmiset kertoivat, kuinka heille on käynyt samanlailla. Kun sain niin sanotusti vertaistukea niin mun oli huomattavasti helpompaa päästä tapahtuneesta yli.

On tutkittu, että kaveriporukasta savustaminen on todella rankka ja haavoittava kokemus ihmiselle. Niinhän se mullekin oli. Mulla laski itsetunto todella paljon ja mun oli vaikea luottaa ihmisiin. Ajattelin, että kukaan ei pystyisi pitämään musta koko mun loppuelämää vaan kaikki kyllästyisi muhun ajan mittaa. Onneksi tällaiset ajatukset on jo haudattu ja oon jatkanut eteenpäin.

Lisäksi yläasteella kamppailin itsetunnon kanssa ja yritin etsiä itseäni. Vaikka yläaste ei ehkä ollut mun elämäni parasta aikaa niin koin silti myös paljon hauskoja muistoja, kuten keikoilla käymistä ja tanssimista. Löysin rinnalleni myös todella hyvän ystävän.

Sinänsä en yhtään ihmettele, että nuorten mielenterveysongelmat yleistyvät. Muistan ja tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet ylaästeella piikittelyä tai kiusaamista. Murrosiän tultaessa monet ihmiset joutuvat kamppailemaan itsetunnon kanssa. Jos tähän päälle vielä joku kiusaa niin se varmasti aiheuttaa mielenterveysongelmia kuten masennusta.

 

Millainen oli sun yläaste?

Jätä kommentti!

avatar