TATUOINTIKOKEMUS ESPANJASTA

Et ikinä arvaa mitä tein eilen! Tai noh, ehkä saatatkin tietää mikäli seuraat mua instagramissa, heh. Jokatapauksessa tiesit tai et niin meitsi kävi ottamassa tatuoinnin Fuengirolassa, Espanjassa. Haluankin kertoa nyt enemmän hieman erikoisesta tatuointikokemuksestani.

Olen tosiaan jo pitkään haaveillut tatuoinnin ottamisesta, mutta en ole saanut aikaiseksi tatuoinnin hankintaa. Varasin kyllä noin puolisen vuotta sitten ajankin tatuoinnille, mutta erinäisistä syistä jouduin perumaan sen. Tatuointikuume onkin kummitellut mua jo noin parisen vuotta, välillä suurempana ja välillä taas pienempänä.

Loman alkupuolella Benja sitten heitti ilmoille, että Espanjasta voisi saada edullisesti tatuoinnin. Mä sitten innostuin kyseisestä lauseesta todella paljon. Niin paljon, että en saanut enää mielestäni pois ajatusta tatuoinnista. Aloin sitten tutkimaan tatuointipaikkoja Fuengirolasta ja loppujen lopuksi löysinkin erinomaisen paikan, josta kysäisin aikaa loppuloman puolelle – eli eiliselle päivälle.

Mulla on tapana jännittää erilaisia tilanteita vähän turhankin paljon. Kyseessä oli ensimmäinen tatuointi ja sen ottaminen jännitti aivan suunnattomasti. Vaikka olenkin pitkään halunnut tatuointeja niin silti mielessä pyöri paljon ajatuksia laidasta laitaan. Kannattaako tatuointia nyt ottaa vai ei? Sattuuko se? Mitä jos kyllästyn siihen? Mitä jos tatuoinnit eivät olekaan ”mun juttu”?

Vihdoin kyseinen tuomiopäivä koitti ja jännitys oli vallannut mut päästä varpaisiin. Käppäilin kyseiseen liikkeeseen Benja tukenani. Kello vain tikitti ja tikitti ja vihdoin koitti hetki, kun tatuointia alettiin tekemään. Olen ajatellut, että kestän kipua suhteellisen hyvin, mutta tatuoinnin tekeminen sattui suoraan sanottuna ihan helvetisti. Kipu ei ollut edes siedettävää ja naama irvessä yritin selvitä kivusta. Kysyin kelloa vähän väliä, koska toivoin, että aika olisi jollain ihmeen kaupalla mennyt paljonkin eteenpäin.

Olen kuullut, että iho turtuu tatuointiin ja kipuun niin sanotusti tottuu. Paskat, sanon minä. Itselläni kipu ei helpottanut missään kohtaa, tippaakaan. Mutta toisaalta paikka mihin otin tatuoinnin niin on kuulemani mukaan yksi kipeimpiä kohtia. En edes jossain kohtaa enää ollut innoissani tatuoinnista, kun toivoin vain, että tatuoinnin teko loppuisi. Olisin varmaan lähtenyt liikkeestä karkuun tatuointi keskeneräisenä parilla viivalla, jos Benja ei olisi ollut paikalla. Luojan kiitos, tatuoija oli onneksi äärimmäisen varovainen ja kärsivällinen, sillä hän tiesi, että kyseessä on ensimmäinen tatuointini ja vielä älyttömän kipeään paikkaan.

En yleensä juurikaan hikoile ainakaan paljoa. Tatuointia tehdessä mulla oli etenkin ensimmäisen tunnin aikana älyttömän kuuma ja hiki puski pintaan. Hikoilin kuin sika ja vaatteetkin menivät litimäräksi. Jossain kohtaa aloin taas palelemaan ja kylmä hiki iski päälle. Tärisin niin paljon, että tatuoija laittoi liinan päälleni.

Omasta mielestäni pysyin paikallani mallikaasti, mutta ilmeisesti mun vatsalihakset aina supistuivat, kun tatuoija jatkoi työtään. Tauon aikana tatuoija otti puheeksi, että pitäisikö Benjan hakea mulle apteekista jonkinnäköinen rauhoittava lääke, jotta mun lihakset rentoutuisivat ja tatuoijan olisi helpompi tehdä työtään. Mä sitten hetken siinä epäröin, että kannattaako mun ottaa mitään lääkettä. Etenkin, kun espanjalaiset lääkkeet ovat mulle täysin tuntemattomia enkä luonnollisestikaan pidä lääkkeiden ottamisesta, joita en tunne. Loppujen lopuksi suostuin ja Benja marssi apteekkiin.

 

Tatuoija oli sanonut, että Benjan pitäisi kysyä apteekista Monica- nimistä henkilöä. Tilanne eteni jotakuinkin näin:

Benja: ”Moi. Olen tuosta viereisestä tatuointiliikkeestä. Saisinko jonkinnäköisen rauhoittavan lääkkeen, sillä tyttöystäväni on ottamassa tatuointia?”

Apteekkari: ”Emme voi antaa lääkettä ilman reseptiä.”

Benja: ”Oletko muuten Janet (nimi muutettu) tai onko täällä joku sen niminen henkilö? Tatuoija sanoi, että mun pitäisi etsiä sen niminen henkilö käsiini.”

Apteekkari: ”Aa okei. Mun nimi on Janet, mutta tota odota hetki.”

 

Apteekkari jäi odottamaan, että muut asiakkaat lähtevät apteekista ja sitten hän hävisi tiskin taakse. Pian apteekkari tuli takaisin yksittäisen kääreessä olevan pillerin kanssa ja antoi sen Benjalle ilmaiseksi.

Benja tuli takaisin liikkeeseen ja näytti pilleriä tatuoijalle, että onko tämä oikea pilleri. Tatuoija katsoi pilleriä hämmentyneenä ja kysyi liikkeessä olevalta työkaveriltaan, että onkohan tämä oikea lääke. Työkaveri oli yhtä hämmentynyt lääkkeestä, eikä osannut sanoa. Loppujen lopuksi mä sitten päädyin ottamaan lääkkeen, koska olihan se kuitenkin kääreessä niin uskoin, että siitä ei ole mitään suurempaa haittaa. Lääkkeestä tuli erittäin unelias olo, joten kyseessä oli varmasti jonkinnäköinen rauhoittava lääke tai unilääke.

En suorastaan ymmärrä miten tatuoijan hermot kestivät. Tilanteessa tuli ainakin sellainen fiilis, että olen maailman vaikein asiakas. Itselläni olisi varmaan palanut hermot sekunneissa, jos olisin joutunut tekemään tarkkaa työtä jonkun iholle, joka säpsähtelee ja rimpuilee kuin olisi saanut sähköiskun. Mutta noh, vihdoin on leima ihossa ja kaikki kunnossa.

Jätä kommentti!

avatar