HÖPINÄÄ RAKKAUDESTA – MITEN ME TAVATTIIN?

Moikka! Nyt on luvassa harvinaista herkkua, sillä höpisen rakkaudesta. Voin kertoa jo heti alkuun, että mulla ja Benjalla on todella erilainen, mutta todella ihana rakkaustarina. Haluaisin jakaa tämän tarinan myös sulle. Enjoy!

Kuten jotkut varmaan saattavat tietääkin, ollaan seurusteltu Benjan kanssa nuorempana. Mä olin juuri lopettanut seiskaluokan ja Benja oli lopettanut ysiluokan. Mä tutustuin Benjaan kavereiden kautta. Yhtenä päivänä mun piti mennä yökyläileen mun vanhalle kaverille ja olinkin jo heillä, mutta sitten heille ei jostain syystä voinutkaan mennä. Meidän oli oikeastaan illalla tarkoitus mennä porukalla katsomaan Benjalle elokuvaa.

Sitten muistan, kun viestittelin Benjan kanssa, että ei ne illan suunnitelmat nyt onnistukaan. Benja asui siinä aika lähellä, joten sitten puoliks vitsillä, mutta puoliks tosissani ehdotin sille, että jos menisin niille yöks. Benjalle sitten passas tää ja äipälle mä nyt en kertonut asiasta mitään. (Sori mama) Me sitten aika nopeasti alettiinkin seurustelemaan ja muutaman muunkin kerran kävin salaa Benjalla yökyläilemässä, hehe.

Noh, eihän siinä mennyt kun muutama viikko, kun tää meidän tuore romanssi kaatui. Yllätyitkö? En minäkään. Mä olin todella rikki, yllättävän rikki siihen nähden, että ei kauaa edes seurusteltu. Tuntui siltä kuin mun koko maailma olisi romahtanut.

Vuosia kului ja Benja pysyi aina mun mielessä, vaikka tapasinkin uusia ihastuksia. Uskaltaako siis sanoa, että olisin rakastunut noin nuorena ja noin lyhyessä ajassa toiseen ihmiseen? En oikein itsekään sitä tiedä. Rakkaudelta se kuitenkin jollain tapaa tuntui. Mua oikeastaan otti silloin todella paljon päähän, että en pystynyt unohtamaan Benjaa, vaikka kuinka halusin ja yritin. Tämän lisäksi pidin tiedon vain itselläni. En mä kellekään kehdannut myöntää, että haikailin Benjan perään.

Muutama vuosi vierähti. Ei oltu oikeastaan tuon muutaman vuoden aikana puhuttu saatika nähty lukuunottamatta muutamaa kertaa, milloin vain näimme sattumalta ja välttelimme toistemme katseita. Sitten yhteinen ystävämme menehtyi ja tuli hautajaiset. Näimme siellä kyllä toisemme, mutta emme sanoneet sanaakaan toisillemme. Mä olin kyllä ajatellut, että pakko mun on sanoo osanottoni, mutta en vain kertakaikkiaan pystynyt siihen.

Pakko myöntää, että hautajaisten jälkeen Benja pyöri enemmän mun mielessä. Ilmeisesti mä myös pyörin sen mielessä, sillä muutama viikko hautajaisten jälkeen Benja lähetti mulle viestiä. Ajattelin aluksi, että en varmasti vastaa, mutta ei mennyt kuin ehkä minuutti ja mun oli pakko vastata. Me sitten sovittiin treffit ja muutaman päivän kuluttua alettiin seurustelemaan.

Meidän suhde oikeastaan oli aluksi todella haastava. Alkuhuumaa kyllä löytyi, mutta molemmilla meni niin huonosti, että suhteesta ei meinannut tulla mitään. Nyt kuitenkin vielä puolentoistavuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä, muutettiin juuri yhteen, meillä on paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja meillä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Lyhyt suhde takana, mutta sitäkin pidempi edessä.

Jätä kommentti!

avatar