MATKUSTELU

17 artikkelia

OLIN KIPEÄNÄ – SAIN POTKUT

Kyllä, luit oikein. Palataan ajassa muutama päivä taaksepäin, kun heräsin aamulla ja olo oli erittäin huono. Yritin kyllä kovasti mennä töihin, mutta olo oli niin tukala, että en vain pystynyt lähtemään. Tietenkin ilmoitin asiasta välittömästi. Koen aina suurta omantunnon tuskaa, jos joudun jäämään töistä kotiin. Omantunnon tuskissani mä sitten lähetin vielä perään viestiä, että mikäli särkylääke auttaa niin voin tulla parin tunnin päästä töihin. Vastaukseksi sain kuitenkin, että lepää vain kotona.

Muutama tunti kului ja sain viestin työnantajalta. Hän kehotti mua lepäämään vielä seuraavankin päivän ja sitten hän ilmoitti olevansa yhteyksissä muhun mun tulevista vuoroista. Olin erittäin hämmentynyt kyseisestä viestistä. Sitten työnantajani lähetti vielä viestiä, että voin tulla käymään seuraavana päivänä ”hakemassa kimpsuni ja kampsuni”. Kyselin sitten vielä perään, että tulenko tekemään merkatut vuoroni, vaikka olihan peli aikalailla jo pelattu. En saanut koskaan vastausta viestiini ja oikeastaan meidän keskustelu jäi siihen.

Seuraavana päivänä menin jännityksen vallassa käymään työpaikalla. Työnantajani ei edes tervehtinyt mua ja käveli vain ylimielisesti ohitseni. Olin järkyttynyt! Kuinka lapsellista. Mä sitten kävin hakemassa kimpsuni ja kampsuni, jonka jälkeen lähdin lätkimään työpaikalta. Olin niin hämmentynyt, että mua vaan lähinnä nauratti koko tilanne.

Toinkin vähän esille viime postauksessani, että millainen työpaikkani oikein oli. Työpaikkani oli tosiaankin karsea. En juurikaan koskaan sano ketään ihmistä ylimieliseksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että mun työnantaja oli suorastaan ylimielinen sekä töykeä. Työnantaja teki itsekin töitä kyseisessä paikassa. Musta tuntui siltä, että aina kun työnantaja oli paikalla niin työntekijät olivat varpaillaan sekä erittäin varovaisia liikkeissään. Jos kysyin työnantajalta jotakin niin saatoin saada takaisin vain suuren huokauksen, silmien pyörittelyä, lauseen voi hyvä luoja, enkä edes vastausta kysymykseeni.

Muistan, kun jo haastattelusta mulla jäi työpaikasta vähän outo maku suuhun. Lisäksi heti ensimmäisen työpäivän jälkeen mulla oli todella surkea fiilis ja pohdin, että kannattaako mun jäädä kyseiseen paikkaan töihin. Ei työstä kuulu tulla niin voimakasta ahdistusta, mitä mulle tuli kyseisestä työstä. Ainut syy miksi jäin työpaikkaan oli se, että pelkäsin jääväni työttömäksi. Näin jälkikäteen mietittynä kyseinen ajatus tuntuu naurettavalta, sillä samoihin aikoihin kun aloitin työt niin sain toisen työtarjouksen eräästä toisesta paikasta. Kyllä se vaan niin on, että pitäisi kuunnella omia vaistoja, koska useimmiten ne omat vaistot ovat oikeassa. Eikä mikään työ ole sen arvoista, että olo on tukala joka ikinen päivä ja töihin meno ahdistaa jo edellisenä iltana.

Oikeastaan lähdettyäni kyseisestä työpaikasta, sain töitä heti seuraavana päivänä siitä toisesta paikasta, josta tarjottiin mulle töitä jo silloin aikaisemminkin. Olen nykyään ravintolassa jäätelönmyyjänä. Sinänsä aika hauska sattuma, sillä olen ollut jäätelökioskilla viimeiset neljä kesää ja viime kesän jälkeen ajattelin, että ehkäpä tämä nyt sitten oli viimeinen kerta jäätelönmyyjänä.

Olen kuitenkin niin iloinen uudesta työpaikastani. Tuttua hommaa sekä mukavat työkaverit. Lisäksi mun pomo on ehkä paras tyyppi ikinä! Se on niin symppiksen oloinen isoilla nappisilmillään, haha.

Ihanaa, kun asiat taas järjestyivät. Pääsin surkeasta työpaikasta pois ja sain hyvän työpaikan tilalle. Lisäksi päästiin meidän karseasta Airbnb- asunnosta pois, saatiin rahat takaisin ja päästiin aivan ihanaan uuteen asuntoon. (Muutamat muuten kysyivät, että oliko se karsea Airbnb- asunto sama, minkä kuvasin videolla niin ei ollut.)

Nyt kun asiat alkoivat taas rullaamaan niin ei ole enää läheskään niin kova koti-ikävä ja kulttuurishokkikin on helpottanut. Olisi ihanaa kuulla kommenteissa, että mitä Suomeen kuuluu. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku muu ulkomailla asusteleva tyyppi niin kerro ihmeessä sun kuulumiset!

Mun Instagramissa @hennasaraa on tällä hetkellä arvonta, josta voi voittaa 50€ lahjakortin Junkyardille. Kannattaa ehdottomasti käydä osallistumassa!

KULTTUURISHOKISSA JA KIELIKYLVYSSÄ

Moi! Huhhuh, mikä tunteiden täyteinen viikko on ollut takana. Viimeinen viikko on tuntunut niin raskaalta, että ensimmäistä kertaa tuli aidosti sellainen fiilis, että haluaisin lähteä takaisin Suomeen.

KULTTUURISHOKISSA

Noin viikko sitten mulle tuli järjettömän iso kulttuurishokki. Kaikki alkoi todennäköisesti siitä, että sain työpaikan. Olen tietenkin älyttömän helpottunut siitä, että sain vihdoin töitä. Sehän varmistaa vain sen, että meidän ei tarvitse lähteä maitojunalla takaisin Suomeen. Kuitenkin samaan aikaan työpaikan saaminen on tuonut myös paljon haasteita. Vaikka sainkin töitä ravintola-alalta, joka on tuttua hommaa jo ennestään niin siitä huolimatta täällä ravintoloissa hoidetaan asiat niin eri tavalla kuin Suomessa. Kulttuurishokki iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Ensimmäiset päivät töissä olivat erittäin ahdistavia. Mulla oli niin voimakasta ahdistusta töissä, että mua puristi rintaa, hengittäminen tuntui vaikealta sekä tuntui siltä, että laatta lentää hetkenä minä hyvänsä. Musta tuntuu, että pahin tekijä mun oloon oli todennäköisesti mun työnantajan läsnäolo. Mun  työantaja on tosiaankin pelottava tyyppi. Jos kysyn jostain asiasta tai jos en ymmärrä jotain asiaa heti ensimmäisellä sekunnilla niin saan vihat niskaani. Asiasta ei tehnyt yhtään helpompaa se, että mulle laitettiin heti kymmenen päivän työputki, paljon mitään kyselemättä. En oikeastaan yhtään pidä työpaikastani, mutta kyllä mä nyt muutaman viikon siellä selviän (ainakin toivottavasti).

Olen oikeastaan aina luullut, että kulttuurishokki on vain pieni hämmentävä tunne uusista asioista uudessa maassa. Täällä ollessani olen kuitenkin huomannut, että kulttuurishokki ei ole vain pientä hämmennystä uusia asioita kohtaan. Kulttuurishokki on toden totta voimakas tunne. Olen viimeisen viikon aikana karannut töistä ties kuinka monta kertaa vessaan itkemään ja ikävöinyt Suomea ”niin maan perkeleesti”, haha.

KIELIKYLVYSSÄ

Englannin puhuminen tuntui alussa todella haastavalta. Etenkin, kun itselläni ei ennestään kovinkaan hyvä englannin taito ollut. Englannin puhuminen sujuu kuitenkin päivä päivältä paremmin ja paremmin. Olen huomannut suuren kehityksen englannin taidoissani ja olenkin erittäin ylpeä itsestäni. En olisi ikinä uskonut, että voisin puhua näin sujuvaa englantia ja tästä tietenkin kehitytään vielä paljon lisää.

Kielitaidosta puheen ollen, mun täytyykin mennä koittamaan kielikoetta uudestaan parin kuukauden päästä. Jännityksellä odotan, miten pärjään tällä kertaa. Pääset lukemaan kielikokeesta lisää tästä linkistä.

UUSI AIRBNB- ASUNTO JÄRKYTTÄÄ

Muutettiin tosiaan juuri uuteen Airbnb- kämppään ja meidän viimeisimmän asunnon jälkeen uusi asunto tuntuu järkyttävältä. Odotan jo kärsimättömänä, että päästään muuttamaan pois nykyisestä kämpästä. Kun saavuimme uuteen asuntoon niin oven lukko oli rikki. Tottakai se tuntuu turvattomalta jättää suurkaupungissa kaikki arvotavarat asuntoon sekä nukkua asunnossa, jossa ei ole lukkoa. Vaadimmekin omistajalta, että lukko tultaisiin korjaamaan pikimmiten. Luojan kiitos lukko on nyt kunnossa.

Asunto oli muutenkin hieman likainen. Astianpesukoneessa oli likaiset astiat ja kaapeissa oli myös likaisia astioita. Lisäksi asunnossa on hieman erikoinen haju. Olenkin miettinyt, että voisiko asunnossa olla jopa hometta. Yritän mahdollisimman paljon viettää aikaa muualla kuin kyseisessä asunnossa.

Onneksi meidän ei tarvitse olla enää kauaa tässä asunnossa ja sitten pääsemme pois. Virheistä kuitenkin oppii ja ensi kerralla tutkimme paljon enemmän asuntoja ennen varaamista.

KAIKKI HYVIN

Mutta kaikesta tästä kulttuurishokista ja muista ongelmista huolimatta, meillä on ollut oikein ihanaa täällä ja olemme nauttineet olostamme kovasti. Olemme käyneet kuumilla lähteillä sekä kierrelleet paljon ympäri Melbournea. Muutaman viikon jälkeen suuntaamme kohti Tasmaniaa ja Byron Bayta, jonka jälkeen muutammekin todennäköisesti Gold Coastille.

PS. Täällä onkin pussilakanoita!

Käy tsekkaamassa mun uusin youtube video tästä linkistä.

MITÄ TÄNNE PÄIN MAAILMAA KUULUU?

Moikka siellä ruudun toisella puolella! Ollaan nyt asuttu Melbournessa noin parisen viikkoa. Sen johdosta päätin kirjoittaa kuulumispostauksen, että mitä tänne päin maailmaa kuuluu. Enjoy!

Täytyy kyllä heti alkuun hehkuttaa, että Melbourne on ehdottomasti parhain kaupunki, missä olen koskaan käynyt. Melbourne on täynnä kulttuuria ja voisinkin todeta, että ”tää on niin mun tyylinen kaupunki”. Olen aivan rakastunut tähän kaupunkiin ja voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, mutta jossain kohtaa aiomme vaihtaa kyllä paikkaa.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat hujahtaneet suhteellisen vauhdikkaasti sopeutuessa ja töitä hakiessa. Kerroinkin instagramissa, että Benja sai työpaikan. Siinä oli kuitenkin tullut pientä väärinkäsitystä eikä asiat mennyt ihan niinkuin piti. Eräänä päivänä olin myös itse varma, että mulla on työpaikka. Tein siellä kuusi tuntia töitäkin ja en saanut, enkä usko saavani kyseiseltä ajalta palkkaa. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että meillä kummallakaan ei ole työpaikkaa.Täällä ei hoideta asioita ehkä ihan niin hyvin yrityksissä verrattuna Suomeen.

Yritämme kuitenkin pitää päämme pystyssä ja jatkaa vielä työnhakua. Olemme olleet täällä vasta kaksi viikkoa, joten ihan luonnollista, että vielä ei ole töiden suhteen tärpännyt. Voimme myös osittain syyttää vähän itseäkin, sillä olemme hieman laiskotelleet työnhaussa. Päätimme kuitenkin eilen, että laiskottelu saa luvan loppua ja alamme etsimään töitä ihan toden teolla.

Voisin sanoa, että viimeisen kahden viikon aikana olemme kokeneet myös pientä kulttuurishokkia. Jotkut asiat ovat Suomessa niin arkipäiväisiä asioita, että ei osaa edes ajatella, että jossain päin maailmaa niinkin yksinkertainen asia voi olla täysin erilailla. Esimerkiksi se, että täällä ei ole pussilakanoita. Täällä peitto laitetaan kahden lakanan väliin. Voitkin ehkä arvata, että peittoa pitää jokaikinen päivä öisen pyörimisen takia korjata. Näitä yksinkertaisia asioita on vielä paljon lisää. Niin paljon, että ajattelin tehdä niistä mahdollisesti videon youtubeen.

Lisäksi englannin puhuminen tuntuu kanssa vielä vähän vaikealta ja raskaalta. Etenkin, kun Australialaisilla on niin voimakas aksentti, että sitä on välillä todella vaikea ymmärtää. Päivä päivältä kuitenkin tuntuu, että englannin puhuminen alkaa sujua paremmin ja paremmin.

Joihinkin asioihin olemme jo tottuneet, mutta vielä on paljon totuteltavaakin.

Vaikka viimeiset kaksi viikkoa ovat tavallaan olleet aika rankkojakin niin olemme silti nauttineet ajastamme täällä. Olemme käyneet paljon tutustumassa kaupunkiin sekä olemme tutustuneet myös jonkin verran jo ihmisiin. Olemme tällä hetkellä toteuttamassa unelmaa ja olemme onnellisia.♡

Muistathan, että mut löytää nykyään myös youtube-maailmasta? Käy ottamassa mun kanava haltuun!