MATKUSTELU

9 artikkelia

KUVAPÄIVÄKIRJA ESPANJA

Moi! Tultiin tosiaan tasan viikko sitten lomalta Fuengirolasta, Espanjasta. Olen paljon pohtinut tässä viikon aikana, että mitä kertoisin reissusta. Todellisuudessa mulla ei hirveästi ole kerrottavaa. Loma koostui lähes täysin rannalla sekä altaalla makoilusta, mikä tekikin reissusta aivan ihanan. Päädyinkin siihen lopputulokseen, että voisin jakaa kasapäin kuvia Espanjasta. Enjoy!


Katukuvaa Fuengirolan keskustasta. Yövyttiin tosiaan Mijaksen kylällä huvilassa, josta oli noin vartin ajomatka Fuengirolan keskustaan. Löysin muuten kuvissa esiintyvän ihanan haalarin Espanjasta!

Fuengirolan ranta ilta-aikaan. Fuengirolan ranta oli ihan kiva paikka, mutta viihdyttiin ehkä enemmän altaalla.

Silloin, kun otimme näitä kuvia niin oli vähän turhan huono sää. Meidän parvekkeelta näkyi kuitenkin Fuengirolan keskusta, joka näytti älyttömän kauniilta etenkin iltaisin.

Ihana sinisilmäinen kissa, jota näkyi suhteellisen paljon huvilamme pihassa ja lähistöllä.

Kuvia Mijaksen kylältä. Mijaksen kylä oli ihanan rauhallista aluetta, mikä sijaitsi niin korkealla vuorilla, että korvat meni lukkoon sinne ajaessa.

Ja lopuksi vielä meitsi tyytyväisenä lomatunnelmissa.

Ei muuta kuin seuraavaan postaukseen sitten taas! ♡

TATUOINTIKOKEMUS ESPANJASTA

Et ikinä arvaa mitä tein eilen! Tai noh, ehkä saatatkin tietää mikäli seuraat mua instagramissa, heh. Jokatapauksessa tiesit tai et niin meitsi kävi ottamassa tatuoinnin Fuengirolassa, Espanjassa. Haluankin kertoa nyt enemmän hieman erikoisesta tatuointikokemuksestani.

Olen tosiaan jo pitkään haaveillut tatuoinnin ottamisesta, mutta en ole saanut aikaiseksi tatuoinnin hankintaa. Varasin kyllä noin puolisen vuotta sitten ajankin tatuoinnille, mutta erinäisistä syistä jouduin perumaan sen. Tatuointikuume onkin kummitellut mua jo noin parisen vuotta, välillä suurempana ja välillä taas pienempänä.

Loman alkupuolella Benja sitten heitti ilmoille, että Espanjasta voisi saada edullisesti tatuoinnin. Mä sitten innostuin kyseisestä lauseesta todella paljon. Niin paljon, että en saanut enää mielestäni pois ajatusta tatuoinnista. Aloin sitten tutkimaan tatuointipaikkoja Fuengirolasta ja loppujen lopuksi löysinkin erinomaisen paikan, josta kysäisin aikaa loppuloman puolelle – eli eiliselle päivälle.

Mulla on tapana jännittää erilaisia tilanteita vähän turhankin paljon. Kyseessä oli ensimmäinen tatuointi ja sen ottaminen jännitti aivan suunnattomasti. Vaikka olenkin pitkään halunnut tatuointeja niin silti mielessä pyöri paljon ajatuksia laidasta laitaan. Kannattaako tatuointia nyt ottaa vai ei? Sattuuko se? Mitä jos kyllästyn siihen? Mitä jos tatuoinnit eivät olekaan ”mun juttu”?

Vihdoin kyseinen tuomiopäivä koitti ja jännitys oli vallannut mut päästä varpaisiin. Käppäilin kyseiseen liikkeeseen Benja tukenani. Kello vain tikitti ja tikitti ja vihdoin koitti hetki, kun tatuointia alettiin tekemään. Olen ajatellut, että kestän kipua suhteellisen hyvin, mutta tatuoinnin tekeminen sattui suoraan sanottuna ihan helvetisti. Kipu ei ollut edes siedettävää ja naama irvessä yritin selvitä kivusta. Kysyin kelloa vähän väliä, koska toivoin, että aika olisi jollain ihmeen kaupalla mennyt paljonkin eteenpäin.

Olen kuullut, että iho turtuu tatuointiin ja kipuun niin sanotusti tottuu. Paskat, sanon minä. Itselläni kipu ei helpottanut missään kohtaa, tippaakaan. Mutta toisaalta paikka mihin otin tatuoinnin niin on kuulemani mukaan yksi kipeimpiä kohtia. En edes jossain kohtaa enää ollut innoissani tatuoinnista, kun toivoin vain, että tatuoinnin teko loppuisi. Olisin varmaan lähtenyt liikkeestä karkuun tatuointi keskeneräisenä parilla viivalla, jos Benja ei olisi ollut paikalla. Luojan kiitos, tatuoija oli onneksi äärimmäisen varovainen ja kärsivällinen, sillä hän tiesi, että kyseessä on ensimmäinen tatuointini ja vielä älyttömän kipeään paikkaan.

En yleensä juurikaan hikoile ainakaan paljoa. Tatuointia tehdessä mulla oli etenkin ensimmäisen tunnin aikana älyttömän kuuma ja hiki puski pintaan. Hikoilin kuin sika ja vaatteetkin menivät litimäräksi. Jossain kohtaa aloin taas palelemaan ja kylmä hiki iski päälle. Tärisin niin paljon, että tatuoija laittoi liinan päälleni.

Omasta mielestäni pysyin paikallani mallikaasti, mutta ilmeisesti mun vatsalihakset aina supistuivat, kun tatuoija jatkoi työtään. Tauon aikana tatuoija otti puheeksi, että pitäisikö Benjan hakea mulle apteekista jonkinnäköinen rauhoittava lääke, jotta mun lihakset rentoutuisivat ja tatuoijan olisi helpompi tehdä työtään. Mä sitten hetken siinä epäröin, että kannattaako mun ottaa mitään lääkettä. Etenkin, kun espanjalaiset lääkkeet ovat mulle täysin tuntemattomia enkä luonnollisestikaan pidä lääkkeiden ottamisesta, joita en tunne. Loppujen lopuksi suostuin ja Benja marssi apteekkiin.

 

Tatuoija oli sanonut, että Benjan pitäisi kysyä apteekista Monica- nimistä henkilöä. Tilanne eteni jotakuinkin näin:

Benja: ”Moi. Olen tuosta viereisestä tatuointiliikkeestä. Saisinko jonkinnäköisen rauhoittavan lääkkeen, sillä tyttöystäväni on ottamassa tatuointia?”

Apteekkari: ”Emme voi antaa lääkettä ilman reseptiä.”

Benja: ”Oletko muuten Janet (nimi muutettu) tai onko täällä joku sen niminen henkilö? Tatuoija sanoi, että mun pitäisi etsiä sen niminen henkilö käsiini.”

Apteekkari: ”Aa okei. Mun nimi on Janet, mutta tota odota hetki.”

 

Apteekkari jäi odottamaan, että muut asiakkaat lähtevät apteekista ja sitten hän hävisi tiskin taakse. Pian apteekkari tuli takaisin yksittäisen kääreessä olevan pillerin kanssa ja antoi sen Benjalle ilmaiseksi.

Benja tuli takaisin liikkeeseen ja näytti pilleriä tatuoijalle, että onko tämä oikea pilleri. Tatuoija katsoi pilleriä hämmentyneenä ja kysyi liikkeessä olevalta työkaveriltaan, että onkohan tämä oikea lääke. Työkaveri oli yhtä hämmentynyt lääkkeestä, eikä osannut sanoa. Loppujen lopuksi mä sitten päädyin ottamaan lääkkeen, koska olihan se kuitenkin kääreessä niin uskoin, että siitä ei ole mitään suurempaa haittaa. Lääkkeestä tuli erittäin unelias olo, joten kyseessä oli varmasti jonkinnäköinen rauhoittava lääke tai unilääke.

En suorastaan ymmärrä miten tatuoijan hermot kestivät. Tilanteessa tuli ainakin sellainen fiilis, että olen maailman vaikein asiakas. Itselläni olisi varmaan palanut hermot sekunneissa, jos olisin joutunut tekemään tarkkaa työtä jonkun iholle, joka säpsähtelee ja rimpuilee kuin olisi saanut sähköiskun. Mutta noh, vihdoin on leima ihossa ja kaikki kunnossa.

MATKAPÄIVÄKIRJA – WIEN, ITÄVALTA

Perjantaina sain vihdoin näpyteltyä viimeiset rivit äidinkielen kirjoitustaidon kokeeseen ja pääsin lähtemään salista. Ylioppilaskirjoitukset olivat lopulliseseti ohi ja olo oli todella uupunut, mutta samalla helpottunut. Uupumus kuitenkin unohtui huomattavasti helpommin, sillä tiesin, että seuraavana yönä voisin suunnata katseeni kohti lentokenttää. Tiesin, että pääsen rentoutumaan pitkän ja raskaan uurastuksen jälkeen. Lähdinkin pikaisesti kotiin pakkaamaan tavaroita ja katselin vielä viimeisiä vinkkejä Wieniin, Itävaltaan.

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

Lauantai yönä matkamme starttasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Edessä oli noin 15 tunnin matka sisältäen bussimatkan, lennot sekä pitkän välilaskun Amsterdamissa. Tuolla tuntimäärällä olisi päässyt jo Thaimaaseen asti, mutta hamuiltiin vähän turhankin paljon halpojen lentojen perässä.

Vihdoin saavuttiin Wieniin. Olimme pitkän matkustamisen jälkeen erittäin väsyneitä ja nälkäisiä. Olimme aikeissa hypätä suoraan taxiin, mutta taxin hinta paljastuikin niin älyttömän kalliiksi, että päätimme selvitä julkisten avuin. Kun olimme vihdoin päässeet junalla Wienin keskustaan niin ajattelimme, että voisimme vain kävellä hotellille asemalta, kun matka ei vaikuttanut kovinkaan pitkältä. Tässä välissä haluaisin mainita, että emme ihan ymmärtäneet kaupungin suuruutta.

Jonkin ajan kuluttua aloimme kuitenkin ihmettelmään, että miksi hotellia ei näy mailla eikä halmeilla, joten päätimme kysäistä paikallisilta neuvoa. Paikalliset sitten totesivat, että hotellille on niin pitkä matka (noin kuusi kilometriä), että sinne kannattaa mennä metrolla. Luojan kiitos, että kysyttiin paikallisilta neuvoa. Ei olisi todellakaan siinä kohtaa napannut kävellä kuutta kilometriä hotellille.

Oltiin oikeastaan niin väsyneitä ja ryytyneitä, että kävimme vain nopeasti heittämässä tavarat hotellille ja lähdimme syömään. Syömisen jälkeen kello oli kahdeksan illalla, milloin totesimme, että nyt voisi olla jo aika mennä nukkumaan.

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

Sunnuntaina ihana aurinko helli meitä. Asteita oli lähes 20°C ja ihmiset olivat saapuneet ulos nautiskelemaan säästä. Päätimme sitten mennä katsomaan Hundertwasserhaus- nähtävyyttä. Se onkin itseasiassa yksi Wienin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Talo oli kyllä näyttävä, mutta alue oli täynnä parveilevia turisteja kameroidensa kanssa.

Talon katselun jälkeen päädyttiinkin Prater- huvipuistoon, joka oli kaikille avoin. Huvipuiston lomassa oli myös suuri nurmikkoalue sekä ravintoloita. Saimmekin kuulla, että paikallisilla on tapana etenkin kesäisin kokoontua huvipuiston alueelle viettämään kesää. Kävimme jonkin verran kiertelemässä huvipuistoa, mutta olemme molemmat sen verran vellihousuja, että jätettiin laitteet muiden iloksi. Käytiin kuitenkin vetämässä erinomaiset makkaraperunat naamariin, nam!

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

Maanantaina aurinko päätti mennä loppureissun ajaksi piiloon. Pilvet ja voimakas tuuli päättivät tulla tilalle, mutta emme antaneet sen häiritä reissuamme. Kävimme sitten Haus Des Meeres- nimisessä akvaariossa, joka olikin rakennettu kymmenestä kerroksesta. Akvaario oli upea ja en voi muuta kuin suositella kyseistä paikkaa.

Loppupäivänä käytiinkin vinguttamassa pankkikorttia shoppailun merkeissä. Ostin oikeastaan vain pari paitaa ja ison kasan sukkia, sillä jostain syystä kaikki sukkani ovat kadonneet huitsin nevadaan.

Wienissä on muuten loistavat shoppailumahdollisuudet. Jos haaveilet shoppailulomaa niin en voi muuta kuin suositella kohteeksi Wieniä.

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

Tiistaina käytiin Naschmarkt- markkinoilla. Tykkään ihan hirveästi markkinoista ja lähes jokaisella reissulla haluan niillä käydä. Kyseisistä markkinoista tuli jotenkin ihanan kesäinen fiilis, vaikka sää ei hellinytkään sinä päivänä. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kyseiset markkinat, jos sulla on aikomusta mennä Wieniin.

Käytiin myös Sigmund Freudin museossa, joka oli pakko näin psykologia intoilijana käydä tsekkaamassa.

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

Tekisi mieli sanoa, että ei me nyt ihan koko aikaa kuvailtu, vaikka siltä näyttääkin. Mutta totuus on se, että kamera vain liimaantui meidän käsiimme. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että emme uskaltaneet jättää kameraa meidän kröhöm, hieman kämäiseen hotelliimme, koska siellä ei ollut tallelokeroa ja huoneemme ovi vaikutti siltä, että sen saa ilman avainkorttiakin auki.

Takana oli kerrassaan upea reissu. Rakastuin Keski-Eurooppalaiseen kulttuuriin ja enemmän kuin mielelläni muutan sinne opiskeluiden perässä. Voisin jopa sanoa, että sydän jäi Keski-Eurooppaan. Kannattaa ehdottomasti matkustaa Itävaltaan. Varmasti tulen itsekin sinne matkustamaan vielä uudestaan.

PS. Nyt kun kirjoitukset on lusittu niin olen taas aktiivinen blogin sekä muun sosiaalisen median puolella. Jee! Blogin kirjoittaminen on tällä hetkellä niin intohimoinen harrastus mulle, että oli suorastaan helvettiä, kun ei pystynyt täällä kirjoittamaan. Nyt oon kuitenkin taas kuvioissa ja mulla onkin paljon ideoita tänne blogin puolelle. Pysy kuulolla!

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

MATKAPAIVAKIRJA - WIEN, ITAVALTA

Muistathan ottaa haltuun myös facebook ja instagram -sivuni!