LIFESTYLE

19 artikkelia

VIIKONLOPUN VIETTOA – LUMESSA TARPOMISTA JA LÖHÖILYÄ

Moikka! Viime viikko tuntui menevän todella hitaasti, joten viikonlopun alkaminen oli ihanaa. Mulla on ollut nyt yllättäen takana todella monta ihanaa viikonloppua ja mun onkin pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen mun viikonlopuista tänne blogin puolelle. Nyt vihdoista viimein otin härkää sarvista ja aloin kirjoittamaan mun viikonlopusta tänne. Enjoy!

VIIKONLOPUN VIETTOA - LUMESSA TARPOMISTA JA LÖHÖILYÄ

Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni syömässä Zarillossa ystäväni kanssa. Se ruoka oli taivaallista ja tuli ehkä jopa pieni hämmennys, että miten olen voinut missata niin hyvän ja suositun paikan. Ruokailun jälkeen kävin ostamassa tuhannen palan muumipalapelin, josta olen haaveillut viimeisen kuukauden. Voipi olla, että se päätyy seinällekin asti. Perjantaina puunasin myös koko kämpän puhtaaksi joka ikistä nurkkaa myöten.

Hauska fakta tähän väliin: Oon tykännyt pienempänä tehdä paljon palapelejä, mutta nyt en ole moneen vuoteen tehnyt yhtäkään palapeliä. Joulun jälkeen tuli yllättäen hirveä hinku koota palapeli. Vihdoin sen kävin sitten hankkimassa!

VIIKONLOPUN VIETTOA - LUMESSA TARPOMISTA JA LÖHÖILYÄ

VIIKONLOPUN VIETTOA - LUMESSA TARPOMISTA JA LÖHÖILYÄ

Lauantai meni oikeastaan vain löhöilyssä. Katsottiin Benjan kanssa Greyn Anatomiaa ja tehtiin kyseistä palapeliä, josta äsken kerroin. Toisin sanoen parasta viikonlopun viettoa ikinä.

Sunnuntaina käytiin kävelemässä ja tutkailemassa paremmin meidän nykyistä asuinpaikkaa. Löydettiinkin kiva metsäpolku, josta avautui ihana winter wonderland. Lumessa käveleminen on yllättävän raskasta. Kävelimme niin kauan, että jalat olivat ihan puhki, kun pääsimme kotiin. Kokeilimme myös huviksemme katsoa Selviytyjät Suomi– ohjelmaa, jota taidamme katsoa jatkossakin. Löysimme myös vihdoin verhot olohuoneeseen! Muuten päivä näyttikin oikeastaan samalta kuin lauantai.

VIIKONLOPUN VIETTOA - LUMESSA TARPOMISTA JA LÖHÖILYÄ

Silloin kun on ihanan rentouttava viikonloppu takana niin paluu arkeen on paljon mukavampaa. Millainen oli sun viikonloppu? 🙂

HÖPINÄÄ RAKKAUDESTA – MITEN ME TAVATTIIN?

Moikka! Nyt on luvassa harvinaista herkkua, sillä höpisen rakkaudesta. Voin kertoa jo heti alkuun, että mulla ja Benjalla on todella erilainen, mutta todella ihana rakkaustarina. Haluaisin jakaa tämän tarinan myös sulle. Enjoy!

Kuten jotkut varmaan saattavat tietääkin, ollaan seurusteltu Benjan kanssa nuorempana. Mä olin juuri lopettanut seiskaluokan ja Benja oli lopettanut ysiluokan. Mä tutustuin Benjaan kavereiden kautta. Yhtenä päivänä mun piti mennä yökyläileen mun vanhalle kaverille ja olinkin jo heillä, mutta sitten heille ei jostain syystä voinutkaan mennä. Meidän oli oikeastaan illalla tarkoitus mennä porukalla katsomaan Benjalle elokuvaa.

Sitten muistan, kun viestittelin Benjan kanssa, että ei ne illan suunnitelmat nyt onnistukaan. Benja asui siinä aika lähellä, joten sitten puoliks vitsillä, mutta puoliks tosissani ehdotin sille, että jos menisin niille yöks. Benjalle sitten passas tää ja äipälle mä nyt en kertonut asiasta mitään. (Sori mama) Me sitten aika nopeasti alettiinkin seurustelemaan ja muutaman muunkin kerran kävin salaa Benjalla yökyläilemässä, hehe.

Noh, eihän siinä mennyt kun muutama viikko, kun tää meidän tuore romanssi kaatui. Yllätyitkö? En minäkään. Mä olin todella rikki, yllättävän rikki siihen nähden, että ei kauaa edes seurusteltu. Tuntui siltä kuin mun koko maailma olisi romahtanut.

Vuosia kului ja Benja pysyi aina mun mielessä, vaikka tapasinkin uusia ihastuksia. Uskaltaako siis sanoa, että olisin rakastunut noin nuorena ja noin lyhyessä ajassa toiseen ihmiseen? En oikein itsekään sitä tiedä. Rakkaudelta se kuitenkin jollain tapaa tuntui. Mua oikeastaan otti silloin todella paljon päähän, että en pystynyt unohtamaan Benjaa, vaikka kuinka halusin ja yritin. Tämän lisäksi pidin tiedon vain itselläni. En mä kellekään kehdannut myöntää, että haikailin Benjan perään.

Muutama vuosi vierähti. Ei oltu oikeastaan tuon muutaman vuoden aikana puhuttu saatika nähty lukuunottamatta muutamaa kertaa, milloin vain näimme sattumalta ja välttelimme toistemme katseita. Sitten yhteinen ystävämme menehtyi ja tuli hautajaiset. Näimme siellä kyllä toisemme, mutta emme sanoneet sanaakaan toisillemme. Mä olin kyllä ajatellut, että pakko mun on sanoo osanottoni, mutta en vain kertakaikkiaan pystynyt siihen.

Pakko myöntää, että hautajaisten jälkeen Benja pyöri enemmän mun mielessä. Ilmeisesti mä myös pyörin sen mielessä, sillä muutama viikko hautajaisten jälkeen Benja lähetti mulle viestiä. Ajattelin aluksi, että en varmasti vastaa, mutta ei mennyt kuin ehkä minuutti ja mun oli pakko vastata. Me sitten sovittiin treffit ja muutaman päivän kuluttua alettiin seurustelemaan.

Meidän suhde oikeastaan oli aluksi todella haastava. Alkuhuumaa kyllä löytyi, mutta molemmilla meni niin huonosti, että suhteesta ei meinannut tulla mitään. Nyt kuitenkin vielä puolentoistavuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä, muutettiin juuri yhteen, meillä on paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja meillä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Lyhyt suhde takana, mutta sitäkin pidempi edessä.

EKSTROVERTTI VAI INTROVERTTI

Ekstrovertti vai introvertti eli ulospäin suuntautunut vaiko sisäänpäin suuntautunut? Minulla on ongelma. En tiedä kumpi olen, joten haluan pohtia asiaa kirjoittamalla.

Ekstrovertti tarkoittaa ihmistä, joka viihtyy paljon muiden ihmisten seurassa ja saa energiaa muista ihmisistä. Introvertit taas viihtyvät paljon yksin ja saavat energiaa yksin olemisesta. Usein ihmiset saattavat liittää helposti harhaisia ominaisuuksia ekstrovertteihin ja introvertteihin. Ekstrovertteihin liitetään usein ominaisuuksia, että he ovat iloisia, äänekkäitä, nauravaisia, itsevarmoja. Introvertteihin taas saatetaan helposti liittää ominaisuuksia, että he olisivat hiljaisia, ujoja, vaikeasti lähestyttäviä ja muita tämän kaltaisia piirteitä. Todellisuudessa myös introvertti voi olla hyvinkin nauravainen ja iloinen ihminen.

ekstrovertti vai introvertti

Millainen minä olen?

Valintana pitkä junamatka yksin vai toisen kanssa? Yksin tottakai. Muistan, kun kuljin vielä noin tunnin koulumatkoja ja kirosin mielessäni toooodella paljon, jos joku tuttu tuli viereeni. Haluan olla yksin, kuunnella musiikkia ja katsoa ikkunasta ulos.

Pidän ihmisten seurasta, paljonkin. Voisin viettää hyvän ystävän kanssa paljon aikaa puhuen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tarvitsen kuitenkin paljon myös omaa aikaa. Minulle riittää erinomaisesti, että tapaan muutamia kertoja kuukaudessa ystäviäni. Isot porukat täynnä tuntemattomia ihmisiä. Lauseen ääneen sanominenkin nostaa jo karvat pystyyn. Jos minut on kutsuttu juhliin, missä on yksi ystäväni ja kaikki muut ovat tuntemattomia – harkitsen yleensä hyvin pitkään menemistä kyseisiin juhliin ja silloin tällöin en edes mene. MUTTA on eriasia jos on iso porukka ja tunnen kaikki ihmiset. Esimerkiksi omilla synttäreillä on ihan eri asia olla, koska oletetusti sieltä tuntee kaikki. Jos menen viettämään aikaa isoon porukkaan niin tarvitsen paljon aikaa palautumiseen.

Saatan olla yllättävän hiljainen porukoissa, mutta jos olen jonkun ihmisen kanssa kaksin niin puhun paljon. Oikeasti. Paljon.

En oikeastaan pidä itseäni kovinkaan ujona ihmisenä. Muhun on myös todella helppo tutustua. Ehkä juuri sen takia, että kanssani ihminen ei joudu kokemaan hiljaista hetkeä. Mä itseasiassa pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta.

Olen todella avoin ihminen. Uskallan kyllä puhua asioistani enkä hauda niitä ainoastaan oman pääni sisällä. Joskus olen kärsinyt ongelmasta, että luotan ihmisiin liiankin helposti ja kerron heille suuret salaisuuteni ja tajuan myöhemmin, että hitto. Ei olisi pitänyt kertoa. Nykyään olen kuitenkin todella varovainen, jos tapaan uuden ihmisen. Mietin todella pitkään, että mitä uskallan hänelle kertoa.

Luonteeltani olen oikeastaan iloinen, sosiaalinen, helposti lähestyttävä ihminen. En ole ujo ihminen enkä hiljainen. Olen varuillani vain mieleni sisällä, kun tapaan uuden ihmisen.

Pohdin, pohdin ja pohdin. Analysoin, analysoin ja analysoin. Olen sellainen ihminen, että pohdin ja analysoin paljon asioita. Jos on jokin pulma niin pohdin sille mielessäni monta erilaista ratkaisua. Mutta olen myös suorasanainen ja en pelkää sanoa omaa mielipidettäni. Ehkä sen takia pidän psykologiasta ja filosofiastakin, että olen pohdiskelija.

ekstrovertti vai introvertti

Lapsuudesta tähän päivään

Mulle on tapahtunut myös erikoisia muutoksia elämässäni. Muistan, kun alakoulussa olin se luokan hiljaisin tyttö. Ainoot ihmiset keille puhuin, oli mun ystäväni. Olin niin hiljainen, että opettajatkin ihmettelivät. Sitten kun menin yläkouluun niin kuoriuduin kuorestani ja aloin hölöttämään kaikille.

Yläkoulussa mua ahdisti yksinolo aika paljon ja halusin aina olla kavereiden kanssa. Veikkaan, että se johtui vain yksinäisyyden tunteesta. Nyt kun olen oppinut olemaan yksin ja kaiken lisäksi vielä pidän omasta rauhasta niin vietän paljon aikaa kotona.

ekstrovertti vai introvertti

Lopuksi

Minusta on hieman kummallista, että ihmiset jaetaan karkeasti joko ekstroverteiksi tai introverteiksi. En tiedä löysinkö vieläkään lopputulosta itselleni. Olen ehkä molempia jonkun verran, mutta olen ehkä enemmän introvertti.

Tiesitkö, että arviolta vain noin 30% maailman väestöstä osaavat puhtaasti sanoa ovatko he ekstroverttejä vai introverttejä?