LIFESTYLE

20 artikkelia

7X ÄRSYTTÄVÄT OMINAISUUTENI

7X ÄRSYTTÄVÄT OMINAISUUTENI

7X ÄRSYTTÄVÄT OMINAISUUTENI

x Olen ollut pienestä pitäen pahimman luokan perfektionisti. Mua häiritsee esimerkiksi meidän nykyisessä kodissa suunnattomasti, se että sohvapöytä on huomattavasti isompi verrattuna tv-tasoon. Lisäksi, jos kirjoitan paperille ja käsialani ei näytä hyvältä niin mun on aivan pakko kirjoittaa koko teksti uudelle paperille.

x Sanon ensin, mietin sitten. Olen oikeastaan aina ollut todella suorapuheinen persoona. Pidänkin suorapuheisuutta hyvänä piirteenä, mutta välillä olisi ehkä parempi miettiä ensin ja sanoa vasta sitten.

x Sarkasmin ymmärtäminen täysi nolla. Mulla on kyllä suhteellisen hyvä huumorintaju, mutta sarkasmia harvemmin ymmärrän. Olenkin saanut kuulla tästä useaan otteeseen. Yritän kuitenkin peittää ymmärtämättömyyteni epämääräisellä naurulla.

x Olen hirveä työnarkomaani. Mun ei tarvitsisi tehdä läheskään niin paljoa töitä, mitä todellisuudessa teen. Olenkin päättänyt, että aion viimeistään Australiassa vähentää työmäärää.

x Stressaannun helposti. Stressaannun, jos joudun elämään epätiedossa, jos en saa päätöstä aikaiseksi sekä tekemättömien asioiden vuoksi. Ärsyttävintä on, että stressi muuttuu usein suureksi ahdistuneisuudeksi. Hain kuitenkin jo yläasteella apua stressin käsittelyyn ja nykyään osaankin hallita paremmin stressiä.

x Olen synnynnäinen sählääjä. Unohtelen asioita sekä tiputtelen tavaroita.

x Olen älyttömän huono vastaamaan kohteliaisuuksiin. Tarkoitan tällä sitä, kun mulle sanotaan esimerkiksi ”hauska tutustua”, ”kiva tavata” sekä muita tämän kaltaisia lauseita. En vain osaa vastata kohteliaisuuksiin.

7X ÄRSYTTÄVÄT OMINAISUUTENI

7X ÄRSYTTÄVÄT OMINAISUUTENI

Onko sulla jotain samankaltaisia ominaisuuksia, mitä juuri luettelin? Kerro ihmeessä kommenteissa!

POHDISKELUA KEVÄÄSTÄ

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

En oikeastaan välitä keväästä. Kevät ei kuulu lempivuodenaikoihini ja pidän siitä yhtä vähän kuin talvesta. Olen enemmän kesä- ja syksyihmisiä. Sinänsä hassua, että en pidä keväästä. Keväällä kuitenkin kylmä talvi alkaa olla jo takanapäin ja keväällä alkaa näkyä merkkejä tulevasta kesästä. Voisin olettaa, että kevät onkin monien makuun. Joka ikinen vuosi kevät on mulle kuitenkin yhtä kaaosta.

Aina kun kevät saapuu niin väsymys valtaa mut täysin. Koen kyllä talvisinkin väsymystä, mutta tuntuu, että keväisin väsymys on huomattavasti suurempaa. Muutun suorastaan väsyneeksi zombiksi ja motivaatio kaikkeen katoaa. Mua ei kirjaimellisesti huvita tehdä mitään. Mun tekisi mieli vaan maata päivät pitkät sohvalla katsellen romanttisia draamoja ja syödä pelkkää roskaruokaa. Mulla ei ole motivaatioita tehdä töitä saatika mitään muutakaan.

Keväässä on myös se ongelma, että mun kalenteri on täydempi kuin koskaan. Mulla ei kirjaimellisesti ole minään toisena vuodenaikana niin kiire kuin keväällä. En siis ehdi rauhassa katsoa romanttisia draamoja vaan mun pitää juosta paikasta toiseen. Tässä huhti-toukokuun aikana mun pitäisi hankkia ajokortti, järjestää yo-juhlia sekä tehdä tuplamäärä töitä, koska Australia-vuoteen pitää säästää älytön määrä rahaa. Lisäksi Australiaa varten pitää hoitaa tolkuton määrä muitakin asioita. Näiden rinnalla mun pitäisi myös nauttia elämästäni, kuten nähdä ystäviä, kirjoittaa blogia ja järjestää aikaa ihan vain itselleni.

Väsymys ja kiire johtaa taas siihen, että inspiraatio ja motivaatio ovat kadoksissa.

Mutta on keväässä hyviäkin puolia. En erityisesti pidä kylmyydestä, joten lämpimän ilman tulo tuntuu hyvältä. Tuntuu niin hyvältä, kun saa heivata talvivaatteet varastoon ja ottaa käyttöön kevyempiä vaatteita. Rakastan pukeutua kesävaatteisiin. Mulla on nimittäin huomattavasti enemmän vaatteita kesälle kuin talvelle. Kevät on myös merkki kesän tulosta, jota rakastankin älyttömästi.

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

Oletko sä kevätihmisiä? Miten ylipäätään sun kevät on lähtenyt käyntiin? Kerro ihmeessä kommenteissa!

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Luokan hiljaisin tyttö

Nyt myönnän karun faktan itsestäni. Olin ala-asteella se luokan hiljaisin tyttö, joka rakasti lukemista, mutta etenkin kirjoittamista. Raahasin suuria määriä kirjoja kotiin luettavaksi ja odotin aina innoissani, että minkä kirjan saisin lahjaksi jouluna. Lapsena mun lemppari kirjasarjat olivat ehdottomasti Heinähattu ja Vilttitossu, Twilight- sarja sekä Neropatin Päiväkirja. Tykkäsin myös jonkin verran Merja Jalon heppakirjoista.

Ja mitä kirjoittamiseen tulee, rakastin sitä. Kun koulussa pyydettiin kirjoittamaan parin sivun mittainen tarina niin kirjoitinkin parikymmentä sivua. Mitä vanhemmaksi olen kuitenkin tullut niin sitä enemmän on koulussa tullut äidinkielen kirjoitelmiin rajoitteita. Yläasteella piti kirjoittaa lyhyempiä tarinoita ja lukiossa taas tarinat ovat jääneet unholaan ja tilalle ovat tulleet asiatekstit, joissa täytyy puhua tietystä aiheesta. Tylsää.

Olen kuitenkin tullut ulos kuorestani enkä ole enää luokan hiljaisin tyttö. Mitä enemmän olen kasvanut niin sitä vähemmälle lukemiset ja kirjoittamiset ovat jääneet. Lukemisen vähenemistä perustelen sillä, että tilalle tulivat kaverit ja netflix-sarjat. Kirjoittamisen vähenemistä perustelen osittain myös samoilla asioilla, mutta myös sillä, että mua ei vaan napannut kirjoittaa pelkästään itselleni. Pidin siitä, että joku ulkopuolinen lukee tarinani.

Vaikka en enää hirveästi lukenut saatika kirjoittanut niin olen silti kovasti ikävöinyt etenkin kirjoittamista.

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Uusi harrastus vanhan tilalle

Saatat ehkä tietääkin, että olen ollut erittäin aktiivinen tanssin parissa. Olin todella omistautunut tanssille ja saatoin viettää tanssilattialla noin kymmenisen tuntia aikaa viikossa, joskus enemmänkin ja joskus taas vähemmän. Mulla kuitenkin alkoi kasaantua kouluhommat niskaan lukion myötä ja motivaatio tanssiin alkoi hiipua. Sitten pikkuhiljaa aloin käymään vähemmän ja vähemmän tanssitunneilla ja lopulta tanssi jättäytyikin kokonaan pois päiväjärjestyksestä.

Tanssin lopettamisen jälkeen halusinkin tilalle jonkun harrastuksen, mutta en oikein tiennyt, että mitä haluaisin tehdä. Halusin jotain vapaampaa. Jotain missä saa itse päättää, että milloin on kyseisen harrastuksen parissa. Kävin muun muassa kokeilemassa salilla käyntiä, mutta se ei oikein tuntunut omalta jutulta. Olinkin sitten pitkän aikaa ilman harrastusta ennen bloggaamista.

Hyödyksi muille sekä apua itselle

Yksi suurimmista syistä bloggaamisen aloittamiseen oli se, että haluan olla hyödyksi muille. Olen hakemassa opiskelemaan psykologiaa Hollantiin, minkä ajattelin kiinnostavan muita. Tämän lisäksi haluan myös viihdyttää sekä antaa vertaistukea teksteilläni.

Bloggaamisesta on myös paljon apua itselleni. Löydän itsestäni paljon uusia puolia kirjoittamisella ja jos on vaikeaa niin voin vaan uppoutua kirjoittamiseen. Lisäksi pidän siitä, että pääsen jakamaan tarinoitani muille. Olen myös saanut bloggaamisen kautta paljon vertaistukea, kun ihmiset tulevat kertomaan omia kokemuksiaan mulle. Se on mielestäni yksi parhaimpia puolia tässä hommassa!

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Muiden mielipiteet esteenä

Mulla on ollut suhteellisen huono itsetunto, mikä on aiheuttanut sen, että olen etenkin ennen välittänyt hirveästi muiden mielipiteistä, suorastaan elin muiden mielipiteille. Se oli sitten oikeastaan aika suuri este sille, että miksi en olisi ikinä uskaltanut ottaa askelta kohti blogimaailmaa.  Minun piti ensimmäiseksi opetella rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ja unohtamaan muiden mielipiteet. Sitten vasta pystyin edes harkitsemaan ajatusta bloggaajana. Ihmisenä, jonka elämä on vuodatettu nettiin kaikkien nähtäväksi.

Silloin kun aloitin bloggaamisen niin olin osittain uskaltanut irtautua muiden mielipiteistä. Mua kuitenkin edelleen mietitytti jonkin verran muiden mielipiteet. Etenkin silloin, kun toin blogini kunnolla ihmisten tietoisuuteen, jännitti mua suunnattomasti. Tällä tarkoitan sitä, että kun aloin mainostamaan blogiani Instagramin ja Facebookin puolella.

Vaikka haluaisinkin niin en pysty täysin väittämään, että en ollenkaan välittäisi muiden mielipiteistä. Mulla on monia asioita, mistä olisi ihanaa päästä kirjoittamaan, mutta pelkään. Pelkään, että minut tuomitaan. Olen kuitenkin nuori ja kuulemani mukaan tämäkin ongelma kuuluu nuoruuteen, hehe. 

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Askel kohti bloggaamista

Voin oikeastaan myöntää, että joskus ala-asteella tuli tehtyä blogi ja kyseisen blogin postausten määrä mahtuu oikeastaan vain yhdelle kädelle. Moni voikin oikeastaan arvata, että blogin sisältö ei ollut kovinkaan laadukasta ja olen iloinen, että lopetin sen touhun nopeasti.

Kun kuitenkin saavutaan nykyaikaan, en ajatellut, että tällainen tavallinen tallaaja voisi pitää blogia. Se oli vain kaukainen haave, joka oli tungettu syvimpiin aivonystyröihin. Faktahan on kuitenkin se, että kaikkien pitää aloittaa jostain. Onhan Ed Sheerankin aloittanut soittelemaan vain kaduilla ja nykyään hän onkin tunnettu muusikko ympäri maailmaa.

Mä sitten jossain kohtaa otin vain itseäni niskasta kiinni ja aloitin bloggaamisen. Alussa katsoin paljon mallia muiden blogeista, että millainen blogin ulkoasun kannattaisi olla ja millainen sisältö on mielenkiintoista. Mulla ei alussa ollut juurikaan hajua mitä pitäisi tehdä ja miten. Nyt musta kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt oman juttuni ja tiedän millaista sisältöä haluan tuottaa.

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Tässä mun tarinani bloggaamisen aloittamisesta. Bloggaaminen on todella intohimoinen harrastus mulle ja mulla onkin paljon tavoitteita bloggaamisen suhteen. Olisi ilo kuulla, että miten sä olet päätynyt aloittamaan mieluisan harrastuksen. Kerro ihmeessä kommenteissa sun tarinasi!