AJATUKSIA

13 artikkelia

RASKAS KUUKAUSI – REHELLISET KUULUMISET

Usein sosiaalisessa mediassa tulee helposti hehkutettua niitä hyviä hetkiä elämästä. Huonoja hetkiä saatetaan näyttää hyvin vähän tai ei ollenkaan. Tässä postauksessa haluankin rehellisesti kertoa, että mitä meille kuuluu.

Viimeinen kuukausi on ollut aivan älyttömän raskas. Varmasti raskain kuukausi koko Australia vuodesta.

Kaikki alkoi siitä, kun lähdimme pois Melbournesta. Lähdimme reissaamaan Tasmaniaan ja reissaamisen jälkeen meidän oli tarkoitus muuttaa Gold Coastille. Asiat eivät menneet läheskään niin kuin piti. Meillä kävi iso moka säästöjen laskemisessa. Olimme vuokranneet Tasmaniasta asuntoauton ja jostain kumman syystä luulimme, että auto oli maksettu varauksen yhteydessä. Kun pääsimme Tasmaniaan ja haimme autoa, edessämme olikin noin 700€ lasku. Lisäksi Tasmaniassa oli paljon myös muita kuluja, joita emme olleet tajunneet huomioida. Onneksi meillä oli kuitenkin rahaa maksaa auto ja elää Tasmaniassa, mutta Tasmanian reissun jälkeen meillä olikin rahat aikalailla finaalissa. No jaa, onneksi virheistä kuitenkin oppii ja sitä rataa. 

Kun Tasmanian reissu oli ohi, stressin valtaamana aloimme välittömästi etsimään töitä ja olimmekin suhteellisen joustavia töiden haun suhteen. Etsimme töitä Gold Coastilta, Brisbanesta sekä Sunshine Coastilta. Loppujen lopuksi sain töitä Brisbanesta, joten päädyimme muuttamaan Brisbaneen. Saimme myös aivan ihanan asunnon ja asiat alkoivat töiden, asunnon sekä raha-asioiden suhteen järjestymään.

Vaikka meillä onkin tällä hetkellä yleisesti ottaen asiat hyvin niin silti harteiden päällä tuntuu olevan hirveän suuri taakka. Olen yrittänyt pohtia, että miksi taakka on niin suuri kun asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että taakka johtuu koti-ikävästä sekä tasapainoisen elämän kaipuusta.

Kun lähdimme Melbournesta niin sen jälkeen on ollut aivan valtava koti-ikävä. Tietenkin se on sanomattakin selvää, että koti-ikävä on ihan luonnollista. Ongelma on kuitenkin se, että koti-ikävä on kestänyt jo älyttömän kauan sekä koti-ikävä on aivan liian suuri. Vaikka meillä olisi kuinka hauska päivä niin silti tunnen jatkuvasti koti-ikävän painon harteillani. Eniten ikävöin perhettä ja ystäviä, mutta ikävöin myös suomalaista kulttuuria ja ilmastoa. Usko tai älä, tähän jatkuvaan kuumuuteen on todella vaikea tottua ja rannalla makoiluunkin kyllästyy ajan myötä. Olen oikeastaan tehnyt sellaisen huomion, että paikallisetkin valittavat jatkuvasta kuumuudesta samanlailla kuin suomalaiset valittavat kylmyydestä.

Tämän kaiken lisäksi ikävöin niin sanottua tasapainoista elämää ja tasaisia rutiineja. Täällä elämä on niin sekavaa ja tuntuu, että mikään ei ole varmaa eikä pysyvää.

Olen paljon pohtinut, että oliko virhe lähteä Melbournesta. Olisiko meillä näin kova koti-ikävä, jos olisimme jääneet Melbourneen? Melbourne kuitenkin tuntui kodilta ja tykkäsimme olla siellä paljon enemmän kuin Brisbanessa.

Viime aikoina olemme harkinneet paljon palaamista Melbourneen tai Suomeen. Melbourneen ei ole oikein järkeä enää muuttaa, koska meidän pitää kuitenkin lähteä aikaisemmin Suomeen mitä oli alunperin tarkoitus. Aion nimittäin osallistua psykologian valmennuskurssille maaliskuussa, joten päätimme, että lähdemme Suomeen jo helmikuussa. Haen keväällä/kesällä yliopistoon Suomeen sekä Viroon. Haen myös vanhan suunnitelmani mukaan Hollantiin, mikäli läpäisen kielikokeen, jota pidän tällä hetkellä todella epätodennäköisenä.

Mulla on oikeastaan aika helpottunut olo siitä, että lähdemme Suomeen jo helmikuussa. Samalla mua ehkä vähän mietityttää, että entä jos katuisimme päätöstämme. Mutta toisaalta tulisimme Suomeen jo kuitenkin viimeistään maaliskuussa, joten kuukausi sinne tänne. Aiomme kyllä nauttia vielä täysillä loppuajasta mitä meillä on vielä jäljellä.

Voin myöntää, että mua jännittää tulla Suomeen. Tuntuu todella oudolta tulla takaisin Suomeen, kun en ole pitkään aikaan ollut siellä. Eniten mua jännittää työt. En haluaisi tehdä enää ravintola-alan töitä. Mulla on Australiassa tullut niin paljon huonoja kokemuksia kyseisestä alasta, että ahdistaa ajatuksin, että menisin kyseiselle alalle takaisin. Mua kiinnostaisi eniten media-alan työt, joten toivon sydämeni pohjasta, että päätyisin tekemään media-alan töitä. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Australiassa asuminen on ollut samaan aikaan mahtavaa, ihanaa, opettavaista, surullista sekä raskasta. Silti kuitenkin sanon, että täällä asuminen on ollut yksi elämäni parhaimmista sekä ikimuistoisimmista kokemuksistani. Mutta äh, eihän mun nyt vielä kannata surkutella ja kirjoitella hyvästejä Australialle. Onhan tässä vielä kaksi kuukautta jäljellä, joten nautitaan nyt täysillä loppuun asti.

PS. Suosittelen käymään katsomassa mun uusimpia videoita ja tilaamassa youtube- kanavani. Videoillani pääset näkemään eri tavalla mun elämää täällä Australiassa.
Linkki kanavan tilaukseen: https://www.youtube.com/channel/UCXPcl53-BxOIabEU4IHoq8A?sub_confirmation=1
Viimeisimmät videot:

MUUTTO MAAILMAN TOISELLE PUOLELLE

Moikka! Pahoittelut, että blogin puolella ei ole viime aikoina juurikaan näkynyt sisältöä. Suurin syy siihen on se, että Youtube:n kanssa on ollut näin alkuunsa ihan älyttömästi opettelua. Lisäksi olen ollut paljon töissä sekä muutto on painanut niskan päällä. Nyt olen kuitenkin taas täällä jakamassa pilvin pimein ajatuksiani. Enjoy!

Keväällä teimme päätöksen, että kesän loputtua pakkaamme kamamme ja lähdemme maailman toiselle puolen. Olimme silloin turhautuneita siitä, että lähtöön on vielä vähän turhankin pitkä aika. Mietimme, että miten jaksammekaan odottaa kesän loppuun asti. Vihdoista viimein se aika koitti ja istunkin tällä hetkellä keskellä Kuala Lumpurin keskustaa, hotellihuoneen valtavalla sängyllä.

Olemme tosiaan tällä hetkellä Kuala Lumpurissa muutaman päivän, jonka jälkeen matkamme jatkuu kohti Australiaa. Täytyy sanoa, että oli todella hyvä päätös jäädä Kuala Lumpuriin muutamaksi päiväksi hengähtämään, sillä vuorokausi lentokoneessa kuulosti kamalalta.

Viime viikko oli täynnä erilaisia tunteita. Ensimmäisen kerran tunsin haikeita tunteita silloin, kun hyvästelin pienimmät veljeni. Viime viikko on sisältänyt myös turhankin paljon stressiä. Entisen asunnon tyhjentäminen stressasi nimittäin todella paljon. Päivä ennen lähtöä mua jännitti niin paljon, että hyvä ettei laatta lentänyt.

Tällä hetkellä olen kuitenkin helpottunut, että entisen asunnon tyhjentäminen on vihdoin ohi ja olemme päässeet lähtemään. Lisäksi olen myös innoissani uusista seikkailuista, joita pääsemme kokemaan.

Täytyy kyllä sanoa, että on vaikea vielä käsittää sitä täysin, että on muuttamassa toiselle puolelle maapalloa. Nyt tuntuu lähinnä vaan siltä, että on tullut parin viikon lomamatkalle.

Tuntuu jotenkin ihan mahtavalta, että vihdoin mun pitkäaikainen unelma toteutuu. Olen niin monta vuotta unelmoinut, että pääsisin muuttamaan ulkomaille ja vihdoin se hetki koittaa. Kannustan kyllä kaikkia ehdottomasti pyrkimään kohti unelmia, vaikka unelman eteen täytyisikin tehdä töitä.

Jännittävää, jännittävää ja vielä kerran jännittävää.

Nyt ajattelinkin lähteä syömään sekä kiertelemään Kuala Lumpurin keskustaa.

Jos sua kiinnostaa mun Australia seikkailut niin suosittelen ehdottomasti ottamaan haltuun mun Instagram-tilin, jossa päivittelen vähän enemmän sekä myös uuden Youtube- kanavan. Nähdään taas!

VIHDOIN ON MUNKIN VUORO OLLA ONNELLINEN

Olen tässä jo pitkään pohtinut, että kuinka hyvin mulla asiat ovat tällä hetkellä. Kuinka ison alamäen olenkin rämpinyt, että olen päätynyt vihdoista viimein tähän pisteeseen, että voin todeta olevani onnellinen.

Mulla lähti tosiaan jyrkkä alamäki yläasteen puolessa välissä. Olin ollut jo hetken aikaa hukassa itseni kanssa. Voisi sanoa, että en ollut löytänyt itseäni. Sitten, kun silloiselle Hennalle tuli traaginen asia eteen nimittäin poikaystävästä eroaminen niin se hajoitti mut totaalisesti. Joku voisi pitää sitä naurettavana, että olin niin särkynyt muutaman viikon pituisen seurustelusuhteen jälkeen. En oikein itsekään tiedä mitä tapahtui ja miksi menin asiasta niin rikki. Ehkä se henkilö oli vaan se oikea, koska palasinhan hänen kanssaan yhteen ja vieläkin hän tuossa vieressä köllöttelee. Tai ehkä olin niin hukassa, että yksikin elämänmuutos oli mulle liikaa. En oikein itsekään ole varma vastauksesta.

Yläaste oli muutenkin erittäin raskasta aikaa mulle. En oikeastaan muista hirveästi kyseisestä ajanjaksosta. Olen käytännössä pyyhkinyt koko ajan mielestäni, koska sen muistaminen nostattaa edelleen suuria ahdistuksen tunteita. Muistan kyllä pintapuolisesti mitä silloin tapahtui, mutta en sen syvällisemmin. Sen kuitenkin muistan, että kärsin silloin erittäin huonosta itsetunnosta. Olin etenkin yläasteikäisenä erittäin suuri perfektionisti, joten uskon sillä olleen vaikutusta huonoon itsetuntoon. En ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni. En varsinkaan ulkonäkööni.

Lisäksi mulla oli todella pahaa stressiä silloin. Mielestäni sen ikäisen ihmisen ei kuuluisi kokea niin voimakasta stressiä. Ehkä siihenkin vaikutti perfektionistimainen luonteeni. Perkeleen perfektionismi-piirre, sanon minä. Onneksi nykyään en ole läheskään yhtä täydellisyyden tavoittelija kuin silloin.

Sitten peruskoulun lopussa mut savustettiin kaveriporukasta ulos. Silloiset parhaimmat ystävät kääntyivätkin yhtäkkiä mua vastaan ja alkoivat suorastaan inhoamaan mua. Kyseisen kaveriporukan puolesta sain usein kuulla mitä olen tehnyt väärin, mitä huonoja piirteitä mussa on sekä mihin asioihin musta ei ainakaan ole. Peruskoulun loputtua itsetunto olikin ihan nollissa. Ulkonäköni lisäksi en pitänyt myöskään enää luonteestani.

Sitten eräs ystäväni menehtyi ja se vei elämältä totaalisesti pohjan. Silloin oltiinkin jo siinä pisteessä, että mulle diagnosoitiin masennusta sekä ahdistuneisuushäiriötä. Nyt taitaakin olla ensimmäinen kerta kyseessä, kun mainitsen asiasta blogin puolella. Aikaisemmin asiasta on tiennyt vain muutama läheinen ihminen. Mielestäni on kuitenkin hyvä puhua asiasta ääneen ja alentaa stigmaa mikä mielenterveyden häiriöihin liittyy.

Pahintahan silloin oli se, että en saanut apua. Tämä suututtaa vieläkin älyttömästi ja nostattaa karvat pystyyn. Mua pompoteltiin paikasta toiseen, eikä tilannettani oikein otettu vakavasti. Kerroin kuinka tarvitsen oikeasti terapeutin apua. Sain loppujen lopuksi vastaukseksi, että ”katsotaan sitten parin kuukauden päästä, jos sun olo olisi helpottanut siihen mennessä. Jos ei ole niin katsotaan sitten uudestaan”. En voinut käsittää sitä, että miten en saanut apua tilanteeseeni. Ymmärrän kyllä, että kyse on varmasti resursseista mutta kyllä hätää kärsivän ihmisen pitäisi saada apua. Lisäksi se oli erittäin raskasta selittää lukemattomille ihmisille, että mikä mua vaivaa ja miksi tarvitsen apua.

Olin silloin niin rikki, että en jaksanut käydä koulussa ja ihmisten ilmoilla oleminenkin tuntui raskaalta. Mun koulua harkittiin pidentää niin, että olisin saanut valkolakin päähäni vasta paljon myöhemmin. Luojan kiitos yritin jaksaa koulua edes sen verran, että sitä ei tarvitsisi pidentää.

Uskon, että yksi iso osa siihen, että koin oloni niin onnettomaksi oli kumppanin rakkauden puute. Olen huomannut, että tarvitsen todella paljon sellaista ainiaista tukea ja turvaa. Kumppanin löytäminen ja rakkaus ovatkin suuria tekijöitä, mitkä tekevät mut nykyisin onnelliseksi. Tuntuu siltä kuin niin sanottu puuttuva palanen olisi täydennetty. Tietenkin olen muutenkin nykyään onnellinen. Mulla on nykyään hyvä itsetunto ja voin muutenkin hyvin.

En silloin aikanaan tiennyt edes, että miltä onnellisuus tuntuu. Olin niin monta vuotta ollut allapäin, että ajattelin elämän kuuluvan olla sellaista. Nyt tiedän, että ei todellakaan kuulu. Olen selvinnyt vaikeista asioista, joten voisinkin siis kutsua itseäni selviytyjäksi.

Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella loukata ketään tai niin sanotusti hehkuttaa onnellisuuttani. Halusin vain kertoa tarinani sekä avata muutamia asioita elämästäni, että mistä olen selvinnyt. Tarkoitukseni on enemmänkin muistuttaa, että ihminen voi selvitä lähes mistä vain.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että uskon vahvasti siihen, että lähes jokainen ihminen sairastuu jossain kohtaa elämäänsä mielenterveyden häiriöihin. MUTTA uskon myös vahvasti siihen, että jokainen pystyy olemaan onnellinen. ♡