AJATUKSIA & MUISTOJA

10 artikkelia

POHDISKELUA KEVÄÄSTÄ

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

En oikeastaan välitä keväästä. Kevät ei kuulu lempivuodenaikoihini ja pidän siitä yhtä vähän kuin talvesta. Olen enemmän kesä- ja syksyihmisiä. Sinänsä hassua, että en pidä keväästä. Keväällä kuitenkin kylmä talvi alkaa olla jo takanapäin ja keväällä alkaa näkyä merkkejä tulevasta kesästä. Voisin olettaa, että kevät onkin monien makuun. Joka ikinen vuosi kevät on mulle kuitenkin yhtä kaaosta.

Aina kun kevät saapuu niin väsymys valtaa mut täysin. Koen kyllä talvisinkin väsymystä, mutta tuntuu, että keväisin väsymys on huomattavasti suurempaa. Muutun suorastaan väsyneeksi zombiksi ja motivaatio kaikkeen katoaa. Mua ei kirjaimellisesti huvita tehdä mitään. Mun tekisi mieli vaan maata päivät pitkät sohvalla katsellen romanttisia draamoja ja syödä pelkkää roskaruokaa. Mulla ei ole motivaatioita tehdä töitä saatika mitään muutakaan.

Keväässä on myös se ongelma, että mun kalenteri on täydempi kuin koskaan. Mulla ei kirjaimellisesti ole minään toisena vuodenaikana niin kiire kuin keväällä. En siis ehdi rauhassa katsoa romanttisia draamoja vaan mun pitää juosta paikasta toiseen. Tässä huhti-toukokuun aikana mun pitäisi hankkia ajokortti, järjestää yo-juhlia sekä tehdä tuplamäärä töitä, koska Australia-vuoteen pitää säästää älytön määrä rahaa. Lisäksi Australiaa varten pitää hoitaa tolkuton määrä muitakin asioita. Näiden rinnalla mun pitäisi myös nauttia elämästäni, kuten nähdä ystäviä, kirjoittaa blogia ja järjestää aikaa ihan vain itselleni.

Väsymys ja kiire johtaa taas siihen, että inspiraatio ja motivaatio ovat kadoksissa.

Mutta on keväässä hyviäkin puolia. En erityisesti pidä kylmyydestä, joten lämpimän ilman tulo tuntuu hyvältä. Tuntuu niin hyvältä, kun saa heivata talvivaatteet varastoon ja ottaa käyttöön kevyempiä vaatteita. Rakastan pukeutua kesävaatteisiin. Mulla on nimittäin huomattavasti enemmän vaatteita kesälle kuin talvelle. Kevät on myös merkki kesän tulosta, jota rakastankin älyttömästi.

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

pohdiskelua kevaasta

Oletko sä kevätihmisiä? Miten ylipäätään sun kevät on lähtenyt käyntiin? Kerro ihmeessä kommenteissa!

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Luokan hiljaisin tyttö

Nyt myönnän karun faktan itsestäni. Olin ala-asteella se luokan hiljaisin tyttö, joka rakasti lukemista, mutta etenkin kirjoittamista. Raahasin suuria määriä kirjoja kotiin luettavaksi ja odotin aina innoissani, että minkä kirjan saisin lahjaksi jouluna. Lapsena mun lemppari kirjasarjat olivat ehdottomasti Heinähattu ja Vilttitossu, Twilight- sarja sekä Neropatin Päiväkirja. Tykkäsin myös jonkin verran Merja Jalon heppakirjoista.

Ja mitä kirjoittamiseen tulee, rakastin sitä. Kun koulussa pyydettiin kirjoittamaan parin sivun mittainen tarina niin kirjoitinkin parikymmentä sivua. Mitä vanhemmaksi olen kuitenkin tullut niin sitä enemmän on koulussa tullut äidinkielen kirjoitelmiin rajoitteita. Yläasteella piti kirjoittaa lyhyempiä tarinoita ja lukiossa taas tarinat ovat jääneet unholaan ja tilalle ovat tulleet asiatekstit, joissa täytyy puhua tietystä aiheesta. Tylsää.

Olen kuitenkin tullut ulos kuorestani enkä ole enää luokan hiljaisin tyttö. Mitä enemmän olen kasvanut niin sitä vähemmälle lukemiset ja kirjoittamiset ovat jääneet. Lukemisen vähenemistä perustelen sillä, että tilalle tulivat kaverit ja netflix-sarjat. Kirjoittamisen vähenemistä perustelen osittain myös samoilla asioilla, mutta myös sillä, että mua ei vaan napannut kirjoittaa pelkästään itselleni. Pidin siitä, että joku ulkopuolinen lukee tarinani.

Vaikka en enää hirveästi lukenut saatika kirjoittanut niin olen silti kovasti ikävöinyt etenkin kirjoittamista.

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Uusi harrastus vanhan tilalle

Saatat ehkä tietääkin, että olen ollut erittäin aktiivinen tanssin parissa. Olin todella omistautunut tanssille ja saatoin viettää tanssilattialla noin kymmenisen tuntia aikaa viikossa, joskus enemmänkin ja joskus taas vähemmän. Mulla kuitenkin alkoi kasaantua kouluhommat niskaan lukion myötä ja motivaatio tanssiin alkoi hiipua. Sitten pikkuhiljaa aloin käymään vähemmän ja vähemmän tanssitunneilla ja lopulta tanssi jättäytyikin kokonaan pois päiväjärjestyksestä.

Tanssin lopettamisen jälkeen halusinkin tilalle jonkun harrastuksen, mutta en oikein tiennyt, että mitä haluaisin tehdä. Halusin jotain vapaampaa. Jotain missä saa itse päättää, että milloin on kyseisen harrastuksen parissa. Kävin muun muassa kokeilemassa salilla käyntiä, mutta se ei oikein tuntunut omalta jutulta. Olinkin sitten pitkän aikaa ilman harrastusta ennen bloggaamista.

Hyödyksi muille sekä apua itselle

Yksi suurimmista syistä bloggaamisen aloittamiseen oli se, että haluan olla hyödyksi muille. Olen hakemassa opiskelemaan psykologiaa Hollantiin, minkä ajattelin kiinnostavan muita. Tämän lisäksi haluan myös viihdyttää sekä antaa vertaistukea teksteilläni.

Bloggaamisesta on myös paljon apua itselleni. Löydän itsestäni paljon uusia puolia kirjoittamisella ja jos on vaikeaa niin voin vaan uppoutua kirjoittamiseen. Lisäksi pidän siitä, että pääsen jakamaan tarinoitani muille. Olen myös saanut bloggaamisen kautta paljon vertaistukea, kun ihmiset tulevat kertomaan omia kokemuksiaan mulle. Se on mielestäni yksi parhaimpia puolia tässä hommassa!

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Muiden mielipiteet esteenä

Mulla on ollut suhteellisen huono itsetunto, mikä on aiheuttanut sen, että olen etenkin ennen välittänyt hirveästi muiden mielipiteistä, suorastaan elin muiden mielipiteille. Se oli sitten oikeastaan aika suuri este sille, että miksi en olisi ikinä uskaltanut ottaa askelta kohti blogimaailmaa.  Minun piti ensimmäiseksi opetella rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ja unohtamaan muiden mielipiteet. Sitten vasta pystyin edes harkitsemaan ajatusta bloggaajana. Ihmisenä, jonka elämä on vuodatettu nettiin kaikkien nähtäväksi.

Silloin kun aloitin bloggaamisen niin olin osittain uskaltanut irtautua muiden mielipiteistä. Mua kuitenkin edelleen mietitytti jonkin verran muiden mielipiteet. Etenkin silloin, kun toin blogini kunnolla ihmisten tietoisuuteen, jännitti mua suunnattomasti. Tällä tarkoitan sitä, että kun aloin mainostamaan blogiani Instagramin ja Facebookin puolella.

Vaikka haluaisinkin niin en pysty täysin väittämään, että en ollenkaan välittäisi muiden mielipiteistä. Mulla on monia asioita, mistä olisi ihanaa päästä kirjoittamaan, mutta pelkään. Pelkään, että minut tuomitaan. Olen kuitenkin nuori ja kuulemani mukaan tämäkin ongelma kuuluu nuoruuteen, hehe. 

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Askel kohti bloggaamista

Voin oikeastaan myöntää, että joskus ala-asteella tuli tehtyä blogi ja kyseisen blogin postausten määrä mahtuu oikeastaan vain yhdelle kädelle. Moni voikin oikeastaan arvata, että blogin sisältö ei ollut kovinkaan laadukasta ja olen iloinen, että lopetin sen touhun nopeasti.

Kun kuitenkin saavutaan nykyaikaan, en ajatellut, että tällainen tavallinen tallaaja voisi pitää blogia. Se oli vain kaukainen haave, joka oli tungettu syvimpiin aivonystyröihin. Faktahan on kuitenkin se, että kaikkien pitää aloittaa jostain. Onhan Ed Sheerankin aloittanut soittelemaan vain kaduilla ja nykyään hän onkin tunnettu muusikko ympäri maailmaa.

Mä sitten jossain kohtaa otin vain itseäni niskasta kiinni ja aloitin bloggaamisen. Alussa katsoin paljon mallia muiden blogeista, että millainen blogin ulkoasun kannattaisi olla ja millainen sisältö on mielenkiintoista. Mulla ei alussa ollut juurikaan hajua mitä pitäisi tehdä ja miten. Nyt musta kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt oman juttuni ja tiedän millaista sisältöä haluan tuottaa.

MIKSI ALOITIN BLOGGAAMISEN?

Tässä mun tarinani bloggaamisen aloittamisesta. Bloggaaminen on todella intohimoinen harrastus mulle ja mulla onkin paljon tavoitteita bloggaamisen suhteen. Olisi ilo kuulla, että miten sä olet päätynyt aloittamaan mieluisan harrastuksen. Kerro ihmeessä kommenteissa sun tarinasi!

HÖPINÄÄ RAKKAUDESTA – MITEN ME TAVATTIIN?

Moikka! Nyt on luvassa harvinaista herkkua, sillä höpisen rakkaudesta. Voin kertoa jo heti alkuun, että mulla ja Benjalla on todella erilainen, mutta todella ihana rakkaustarina. Haluaisin jakaa tämän tarinan myös sulle. Enjoy!

Kuten jotkut varmaan saattavat tietääkin, ollaan seurusteltu Benjan kanssa nuorempana. Mä olin juuri lopettanut seiskaluokan ja Benja oli lopettanut ysiluokan. Mä tutustuin Benjaan kavereiden kautta. Yhtenä päivänä mun piti mennä yökyläileen mun vanhalle kaverille ja olinkin jo heillä, mutta sitten heille ei jostain syystä voinutkaan mennä. Meidän oli oikeastaan illalla tarkoitus mennä porukalla katsomaan Benjalle elokuvaa.

Sitten muistan, kun viestittelin Benjan kanssa, että ei ne illan suunnitelmat nyt onnistukaan. Benja asui siinä aika lähellä, joten sitten puoliks vitsillä, mutta puoliks tosissani ehdotin sille, että jos menisin niille yöks. Benjalle sitten passas tää ja äipälle mä nyt en kertonut asiasta mitään. (Sori mama) Me sitten aika nopeasti alettiinkin seurustelemaan ja muutaman muunkin kerran kävin salaa Benjalla yökyläilemässä, hehe.

Noh, eihän siinä mennyt kun muutama viikko, kun tää meidän tuore romanssi kaatui. Yllätyitkö? En minäkään. Mä olin todella rikki, yllättävän rikki siihen nähden, että ei kauaa edes seurusteltu. Tuntui siltä kuin mun koko maailma olisi romahtanut.

Vuosia kului ja Benja pysyi aina mun mielessä, vaikka tapasinkin uusia ihastuksia. Uskaltaako siis sanoa, että olisin rakastunut noin nuorena ja noin lyhyessä ajassa toiseen ihmiseen? En oikein itsekään sitä tiedä. Rakkaudelta se kuitenkin jollain tapaa tuntui. Mua oikeastaan otti silloin todella paljon päähän, että en pystynyt unohtamaan Benjaa, vaikka kuinka halusin ja yritin. Tämän lisäksi pidin tiedon vain itselläni. En mä kellekään kehdannut myöntää, että haikailin Benjan perään.

Muutama vuosi vierähti. Ei oltu oikeastaan tuon muutaman vuoden aikana puhuttu saatika nähty lukuunottamatta muutamaa kertaa, milloin vain näimme sattumalta ja välttelimme toistemme katseita. Sitten yhteinen ystävämme menehtyi ja tuli hautajaiset. Näimme siellä kyllä toisemme, mutta emme sanoneet sanaakaan toisillemme. Mä olin kyllä ajatellut, että pakko mun on sanoo osanottoni, mutta en vain kertakaikkiaan pystynyt siihen.

Pakko myöntää, että hautajaisten jälkeen Benja pyöri enemmän mun mielessä. Ilmeisesti mä myös pyörin sen mielessä, sillä muutama viikko hautajaisten jälkeen Benja lähetti mulle viestiä. Ajattelin aluksi, että en varmasti vastaa, mutta ei mennyt kuin ehkä minuutti ja mun oli pakko vastata. Me sitten sovittiin treffit ja muutaman päivän kuluttua alettiin seurustelemaan.

Meidän suhde oikeastaan oli aluksi todella haastava. Alkuhuumaa kyllä löytyi, mutta molemmilla meni niin huonosti, että suhteesta ei meinannut tulla mitään. Nyt kuitenkin vielä puolentoistavuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä, muutettiin juuri yhteen, meillä on paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja meillä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Lyhyt suhde takana, mutta sitäkin pidempi edessä.