Kuukausiarkistot: tammikuu 2019

4 artikkelia

HÖPINÄÄ RAKKAUDESTA – MITEN ME TAVATTIIN?

Moikka! Nyt on luvassa harvinaista herkkua, sillä höpisen rakkaudesta. Voin kertoa jo heti alkuun, että mulla ja Benjalla on todella erilainen, mutta todella ihana rakkaustarina. Haluaisin jakaa tämän tarinan myös sulle. Enjoy!

Kuten jotkut varmaan saattavat tietääkin, ollaan seurusteltu Benjan kanssa nuorempana. Mä olin juuri lopettanut seiskaluokan ja Benja oli lopettanut ysiluokan. Mä tutustuin Benjaan kavereiden kautta. Yhtenä päivänä mun piti mennä yökyläileen mun vanhalle kaverille ja olinkin jo heillä, mutta sitten heille ei jostain syystä voinutkaan mennä. Meidän oli oikeastaan illalla tarkoitus mennä porukalla katsomaan Benjalle elokuvaa.

Sitten muistan, kun viestittelin Benjan kanssa, että ei ne illan suunnitelmat nyt onnistukaan. Benja asui siinä aika lähellä, joten sitten puoliks vitsillä, mutta puoliks tosissani ehdotin sille, että jos menisin niille yöks. Benjalle sitten passas tää ja äipälle mä nyt en kertonut asiasta mitään. (Sori mama) Me sitten aika nopeasti alettiinkin seurustelemaan ja muutaman muunkin kerran kävin salaa Benjalla yökyläilemässä, hehe.

Noh, eihän siinä mennyt kun muutama viikko, kun tää meidän tuore romanssi kaatui. Yllätyitkö? En minäkään. Mä olin todella rikki, yllättävän rikki siihen nähden, että ei kauaa edes seurusteltu. Tuntui siltä kuin mun koko maailma olisi romahtanut.

Vuosia kului ja Benja pysyi aina mun mielessä, vaikka tapasinkin uusia ihastuksia. Uskaltaako siis sanoa, että olisin rakastunut noin nuorena ja noin lyhyessä ajassa toiseen ihmiseen? En oikein itsekään sitä tiedä. Rakkaudelta se kuitenkin jollain tapaa tuntui. Mua oikeastaan otti silloin todella paljon päähän, että en pystynyt unohtamaan Benjaa, vaikka kuinka halusin ja yritin. Tämän lisäksi pidin tiedon vain itselläni. En mä kellekään kehdannut myöntää, että haikailin Benjan perään.

Muutama vuosi vierähti. Ei oltu oikeastaan tuon muutaman vuoden aikana puhuttu saatika nähty lukuunottamatta muutamaa kertaa, milloin vain näimme sattumalta ja välttelimme toistemme katseita. Sitten yhteinen ystävämme menehtyi ja tuli hautajaiset. Näimme siellä kyllä toisemme, mutta emme sanoneet sanaakaan toisillemme. Mä olin kyllä ajatellut, että pakko mun on sanoo osanottoni, mutta en vain kertakaikkiaan pystynyt siihen.

Pakko myöntää, että hautajaisten jälkeen Benja pyöri enemmän mun mielessä. Ilmeisesti mä myös pyörin sen mielessä, sillä muutama viikko hautajaisten jälkeen Benja lähetti mulle viestiä. Ajattelin aluksi, että en varmasti vastaa, mutta ei mennyt kuin ehkä minuutti ja mun oli pakko vastata. Me sitten sovittiin treffit ja muutaman päivän kuluttua alettiin seurustelemaan.

Meidän suhde oikeastaan oli aluksi todella haastava. Alkuhuumaa kyllä löytyi, mutta molemmilla meni niin huonosti, että suhteesta ei meinannut tulla mitään. Nyt kuitenkin vielä puolentoistavuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä, muutettiin juuri yhteen, meillä on paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja meillä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Lyhyt suhde takana, mutta sitäkin pidempi edessä.

EKSTROVERTTI VAI INTROVERTTI

Ekstrovertti vai introvertti eli ulospäin suuntautunut vaiko sisäänpäin suuntautunut? Minulla on ongelma. En tiedä kumpi olen, joten haluan pohtia asiaa kirjoittamalla.

Ekstrovertti tarkoittaa ihmistä, joka viihtyy paljon muiden ihmisten seurassa ja saa energiaa muista ihmisistä. Introvertit taas viihtyvät paljon yksin ja saavat energiaa yksin olemisesta. Usein ihmiset saattavat liittää helposti harhaisia ominaisuuksia ekstrovertteihin ja introvertteihin. Ekstrovertteihin liitetään usein ominaisuuksia, että he ovat iloisia, äänekkäitä, nauravaisia, itsevarmoja. Introvertteihin taas saatetaan helposti liittää ominaisuuksia, että he olisivat hiljaisia, ujoja, vaikeasti lähestyttäviä ja muita tämän kaltaisia piirteitä. Todellisuudessa myös introvertti voi olla hyvinkin nauravainen ja iloinen ihminen.

Millainen minä olen?

Valintana pitkä junamatka yksin vai toisen kanssa? Yksin tottakai. Muistan, kun kuljin vielä noin tunnin koulumatkoja ja kirosin mielessäni toooodella paljon, jos joku tuttu tuli viereeni. Haluan olla yksin, kuunnella musiikkia ja katsoa ikkunasta ulos.

Pidän ihmisten seurasta, paljonkin. Voisin viettää hyvän ystävän kanssa paljon aikaa puhuen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tarvitsen kuitenkin paljon myös omaa aikaa. Minulle riittää erinomaisesti, että tapaan muutamia kertoja kuukaudessa ystäviäni. Isot porukat täynnä tuntemattomia ihmisiä. Lauseen ääneen sanominenkin nostaa jo karvat pystyyn. Jos minut on kutsuttu juhliin, missä on yksi ystäväni ja kaikki muut ovat tuntemattomia – harkitsen yleensä hyvin pitkään menemistä kyseisiin juhliin ja silloin tällöin en edes mene. MUTTA on eriasia jos on iso porukka ja tunnen kaikki ihmiset. Esimerkiksi omilla synttäreillä on ihan eri asia olla, koska oletetusti sieltä tuntee kaikki. Jos menen viettämään aikaa isoon porukkaan niin tarvitsen paljon aikaa palautumiseen.

Saatan olla yllättävän hiljainen porukoissa, mutta jos olen jonkun ihmisen kanssa kaksin niin puhun paljon. Oikeasti. Paljon.

En oikeastaan pidä itseäni kovinkaan ujona ihmisenä. Muhun on myös todella helppo tutustua. Ehkä juuri sen takia, että kanssani ihminen ei joudu kokemaan hiljaista hetkeä. Mä itseasiassa pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta.

Olen todella avoin ihminen. Uskallan kyllä puhua asioistani enkä hauda niitä ainoastaan oman pääni sisällä. Joskus olen kärsinyt ongelmasta, että luotan ihmisiin liiankin helposti ja kerron heille suuret salaisuuteni ja tajuan myöhemmin, että hitto. Ei olisi pitänyt kertoa. Nykyään olen kuitenkin todella varovainen, jos tapaan uuden ihmisen. Mietin todella pitkään, että mitä uskallan hänelle kertoa.

Luonteeltani olen oikeastaan iloinen, sosiaalinen, helposti lähestyttävä ihminen. En ole ujo ihminen enkä hiljainen. Olen varuillani vain mieleni sisällä, kun tapaan uuden ihmisen.

Pohdin, pohdin ja pohdin. Analysoin, analysoin ja analysoin. Olen sellainen ihminen, että pohdin ja analysoin paljon asioita. Jos on jokin pulma niin pohdin sille mielessäni monta erilaista ratkaisua. Mutta olen myös suorasanainen ja en pelkää sanoa omaa mielipidettäni. Ehkä sen takia pidän psykologiasta ja filosofiastakin, että olen pohdiskelija.

Lapsuudesta tähän päivään

Mulle on tapahtunut myös erikoisia muutoksia elämässäni. Muistan, kun alakoulussa olin se luokan hiljaisin tyttö. Ainoot ihmiset keille puhuin, oli mun ystäväni. Olin niin hiljainen, että opettajatkin ihmettelivät. Sitten kun menin yläkouluun niin kuoriuduin kuorestani ja aloin hölöttämään kaikille.

Yläkoulussa mua ahdisti yksinolo aika paljon ja halusin aina olla kavereiden kanssa. Veikkaan, että se johtui vain yksinäisyyden tunteesta. Nyt kun olen oppinut olemaan yksin ja kaiken lisäksi vielä pidän omasta rauhasta niin vietän paljon aikaa kotona.

Lopuksi

Minusta on hieman kummallista, että ihmiset jaetaan karkeasti joko ekstroverteiksi tai introverteiksi. En tiedä löysinkö vieläkään lopputulosta itselleni. Olen ehkä molempia jonkun verran, mutta olen ehkä enemmän introvertti.

Tiesitkö, että arviolta vain noin 30% maailman väestöstä osaavat puhtaasti sanoa ovatko he ekstroverttejä vai introverttejä?

VUODEN 2019 TAVOITTEET – ULKOMAILLE MUUTTOA JA BLOGIARVONTAA

Moikka! Nyt onkin viime postauksen jälkeen aika siirtyä vähän kevyempään aiheeseen! Mua jännitti edellisen postauksen julkaiseminen todella paljon, mutta sain viime postauksesta paljon hyvää palautetta, joka oli positiivinen yllätys ja tuntui todella hyvältä. ♡

Jos haluat lukea postauksen niin voit lukea sen täältä: https://www.hennasara.fi/ylaaste-ei-niin-ruusuilla-tanssimista/

Vuosi 2019 on startattu käyntiin super hyvällä fiiliksellä. En ole mikään uudenvuodenlupailija, joten en luonnollisestikaan tehnyt uudenvuodenaattona uudenvuoden lupauksia. Mutta mulla on silti joitain tavotteita vuodelle 2019 ja rakastan tehdä kaikkia erilaisia listauksia, joten haluaisin jakaa ne myös sulle. Enjoyyy!

Koulun lopettaminen kunnialla. Mulla ei tällä hetkellä hirveästi ole motivaatiota kouluun ja uskon motivaation tulevan vasta sitten, kun saan kunnolla lomaa koulusta, mutta pyrin silti käymään koulun kunnialla loppuun ja suoriutumaan viimeisistä kursseista sekä ylioppilaskirjoituksista hyvin.

Valokuvaaminen. Haluaisin 2019 vuonna kehittyä paljon valokuvaamisessa. Haluaisin myös mahdollisesti ostaa uuden objektin kameraan, mutta taitaa jäädä tänä vuonna vain haaveeksi.

Kesäloman pitäminen. Aion pitää kirjoitusten jälkeen vähintään kahden viikon loman. Nyt sinulla varmaan herää kysymys, että miten loman pitäminen voi olla tavotteissani. Juurikin siksi, että olen huono irtautumaan arjesta. Olen vaikka kuinka monta kertaa sanonut itselleni, että nyt pidän loman, mutta silti otan helposti itselleni työvuoroja ja kaikkea muuta päänvaivaa. Haluan pitää sellaisia päiviä, että voin vain koko päivän katsoa Greyn Anatomiaa ja tilata noutoruokaa - eli olla tekemättä mitään.

vuoden 2019 tavoitteet - ulkomaille muuttoa ja blogiarvontaa

vuoden 2019 tavoitteet - ulkomaille muuttoa ja blogiarvontaa

Blogiarvonnan järjestäminen. Tästä olen haaveillut jo pitkään ja aion ehdottomasti tänä vuonna järjestää jonkun näköisen blogiarvonnan. Pysy siis kuulolla! 😉

Ulkomaille muutto. Haluan niin paljon ensi talvena asua jossain ulkomailla. Oli se sitten Hollannissa opiskelu tai Australiassa välivuoden viettäminen.

En lannistu epäonnistumisista. Joskus, kun yritän panostaa esimerkiksi johonkin koulujuttuun oikein kunnolla ja en saakaan niin hyvää arvosanaa, mitä odotin niin saatan lannistua todella paljon. Niin paljon, että ei oikein huvita edes seuraavalla kerralla yrittää täysillä. Tänä vuonna yritän olla lannistumatta liikaa epäonnistumisista.

Rahan säästäminen. Pyrin myös säästämään rahaa tämän vuoden aikana. Tähän mä toisaalta pyrin aina.

vuoden 2019 tavoitteet - ulkomaille muuttoa ja blogiarvontaa

vuoden 2019 tavoitteet - ulkomaille muuttoa ja blogiarvontaa

Tässä aika lailla olikin mun vuoden 2019 tavoitteet. Se sitten selviää taas ensi talvena, että toteutuuko tavoitteeni. Toivottavasti! Millaisia uudenvuodenlupauksia sä teit tai millaisia tavotteita sulla on ensi vuodelle? Kerro ihmeessä kommenteissa!

Olen myös laajentanut vähän somekanaviani ja haluaisinkin muistuttaa, että missä kaikkialla mä vaikutan. Kun seuraat minua esimerkiksi instagramissa, facebookissa tai tilaat blogiani niin saat kaikista parhaiten tiedon blogini päivityksistä sekä muutenkin mun elämästä.

Instagram: @hennabrandt https://www.instagram.com/hennabrandt/

Facebook: https://www.facebook.com/hennasarab/

S- posti: henna.brandt00@gmail.com

YLÄASTE – EI NIIN RUUSUILLA TANSSIMISTA

Yläaste. Mitä sulla tulee kyseisestä sanasta mieleen? Uskon, että monilla on huonoja kokemuksia yläasteesta, mutta en tietenkään halua yleistää. Itselläni tulee kyseisestä sanasta mieleen esimerkiksi kaveriporukat, kiusaaminen muita oppilaita ja jopa opettajia kohtaan, porukasta savustamista, arvojärjestys oppilaiden välillä, ensimmäiset päihdekokeilut, murrosikä, itsetunnon kanssa kamppailu ja ensimmäiset parisuhteet. Haluaisinkin kertoa sinulle, että millaista oli mun yläasteajat. Millainen olin itse yläasteella? Luvassa on myös järkyttäviä kuvia musta yläasteella.. 😀

Voi hyvää päivää. Oon ainakin pilannut mun kulmat, jos en muuta…

Aloitetaanpa vaikka seiskaluokasta. Seiskaluokalle siirtyminen oli jännittävää. Ensimmäisen kerran vaihdoin koulua. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Ehkä vähän liikaakin. Jos näin jälkikäteen saisin päättää, olisin tutustunut vain pariin ihmiseen, joista tulisi aitoja ystäviäni. Seiskaluokalla myös numeroilleni tapahtui jotain. Ne laskivat roimasti. Olin ala-asteella todella tunnollinen oppilas, mutta tunnollisuus sekä motivaatio juoksi maailman toiselle puolelle yläasteen alussa. Seiskaluokalta päästyäni keskiarvoni oli 6.9 eli todella huono saavutus mulle.

Seiska-kasiluokan kesällä tuli myös kokeiltua röökiä ja alkoholia. Näitäkin olisi tietenkin voinut kokeilla myöhemmin, mutta enpä ole mitenkään syvässä suossa päihteiden suhteen, joten en kadu. Seiskaluokalla tuli myös seurusteltua ensimmäisiä parin viikon parisuhteita, jos niitä voi edes parisuhteiksi kutsua. 😀 Seiskaluokalla tuli myös hengattua joka päivä ulkona kavereiden kanssa aina koulun jälkeen. Koin oloni myös joskus yksinäiseksi, jos sattui olemaan esimerkiksi perjantai, enkä ollut ulkona kavereiden kanssa. Kummallista.

Sitten tuli kasiluokka ja mulla tuli ehkä sellainen henkinen romahdus, mikä tulee varmasti monilla vastaan yläasteella murrosiän myllerryksissä. Kasvoin myös henkisesti aika paljon kasiluokalla. Rauhotuin ja aloin taas panostaan kouluun. Aloin miettimään tosissaan, että mitä haluan tulevaisuudessani tehdä. Seiskaluokalla ajattelin, että menen vain amikseen. Kasiluokalla kuitenkin mietin, että haluan jotain muuta. Mua alkoi kiinnostamaan psykologia, joten päätin hakea Tampereen Yhteiskoulun lukioon eli TYK:iin. Kyseinen lukio on ilmaisutaidon lukio ja silloin siellä oli ainakin kova keskiarvo. Monet eivät uskoneet, että pääsisin kyseiseen lukioon opiskelemaan. Jotkut opettajatkin ajattelivat, että en pääsisi sinne opiskelemaan. Onneksi en antanut kuitenkaan kenenkään lannistaa mua ja päätin silti yrittää.

Aloin kasiluokalla tekemään koulun eteen paljon töitä ja lukuaineiden keskiarvo olikin ysiluokan loppuun mennessä 8.2. En tietenkään tällä keskiarvolla olisi vielä päässyt haluamaani kouluun, mutta TYK:iin hakiessa pystyy niin sanotusti ”nostamaan keskiarvoa” harrastuspisteillä. Olen elämäni aikana suhteellisen paljon harrastanut kaiken näköistä, joten mun keskiarvo nousi paljon niiden avulla. Tämä on sellainen asia, mikä on ehkä isoin saavutus elämässäni ja olen hyvin ylpeä itsestäni. Syystäkin.

Ainiin meinasin jo unohtaa sanoa, että mähän sitten pääsin opiskelemaan kyseiseen kouluun.

(Itseasiassa mua kiinnostaa vieläkin psykologia ja aion hakea opiskelemaan sitä, kunhan lukiosta valmistun.)

Ysiluokalla mulle tapahtui yksi kamalimmista asioista mun elämässä, nimittäin kaveriporukasta savustaminen. Tämä oli vielä kaveriporukka, johon olin kuulunut jo vuosia. Luulin, että minussa on jotain vikaa ja luulin, että olen ainoa, jolle voi käydä jotain sellaista. Mua hävetti se asia niin paljon. Näin kuitenkin sattumalta facebookissa julkaisun, jossa joku tuntematon henkilö avautui samankaltaisesta tilanteesta. Kyseisessä julkaisussa oli paljon kommentteja, missä ihmiset kertoivat, kuinka heille on käynyt samanlailla. Kun sain niin sanotusti vertaistukea niin mun oli huomattavasti helpompaa päästä tapahtuneesta yli.

On tutkittu, että kaveriporukasta savustaminen on todella rankka ja haavoittava kokemus ihmiselle. Niinhän se mullekin oli. Mulla laski itsetunto todella paljon ja mun oli vaikea luottaa ihmisiin. Ajattelin, että kukaan ei pystyisi pitämään musta koko mun loppuelämää vaan kaikki kyllästyisi muhun ajan mittaa. Onneksi tällaiset ajatukset on jo haudattu ja oon jatkanut eteenpäin.

Lisäksi yläasteella kamppailin itsetunnon kanssa ja yritin etsiä itseäni. Vaikka yläaste ei ehkä ollut mun elämäni parasta aikaa niin koin silti myös paljon hauskoja muistoja, kuten keikoilla käymistä ja tanssimista. Löysin rinnalleni myös todella hyvän ystävän.

Sinänsä en yhtään ihmettele, että nuorten mielenterveysongelmat yleistyvät. Muistan ja tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet ylaästeella piikittelyä tai kiusaamista. Murrosiän tultaessa monet ihmiset joutuvat kamppailemaan itsetunnon kanssa. Jos tähän päälle vielä joku kiusaa niin se varmasti aiheuttaa mielenterveysongelmia kuten masennusta.

 

Millainen oli sun yläaste?